Tässä blogipostissa käyn lävitse haasteita siitä, miten montaa peliä pieni peliporukka voi pelata yhtäaikaa.
Kahden kampanjan loukku?
Pidimme huhtikuun alkupuolella Saamattomien pelinjohtoporukalla pienen kahvihetken, jossa mietimme tulevaisuutta Pathfinder- ja muiden kampanjoiden suhteen. Mitä voisimme aloittaa, millä porukalla ja millaisella tahdilla. Hyvin nopeasti esille nousi ongelma, jota voi kutsua kahden kampanjan loukuksi. Jos samoja pelaajia on yhtäaikaa useammassa kampajassa, tulee molempien kampanjoiden aikatauluksesta hyvin vaikeaa ja aikaa vievää. Saamattomien tilannetta vaikeuttamassa on vielä kahden vakiokasvon varusmiespalvelus.
Nyt jo pyörivät kaksi kampanjaa toimivat rinnakkain kohtuullisesti, lähinnä siksi Hopeisessa Sirpissä pelaajana oleva Ismo johtaa toista kampanjaa ja toinen varusmiehistä on mukana molemmissa peleissä. Näin saadaan luotua tilanne, jossa Hopeinen Sirppi- ja Raatokruunu-kamppiksien pelinjohtajat sopivat tietyt viikonloput omille peleillään ja sitten sovitellaan ko. varusmiehen mukaan toteutuuko suunnitelma. Tämä on toiminut hyvin ja itse olen pitänyt kiinni siitä, ettei Hopeista Sirppiä pelata joka viikonloppu mikä helpottaa suunnittelua.
Kuitenkin ns. arkipelit käytännössä jäivät koska viikonloput olivat jo liian täysiä peleistä. Itselleni tämä ei olisi ollut ongelma, koska illat olivat vapaita ja Hopeista Sirppiä ei pelattu joka viikonloppu. Lähinnä vaikeinta arkena pelaaminen olisi ollut Mikolle, joka johti onnistuneen Dragon Age-kampanjan 2010 alkukesästä. Lukion, harrastusten ja monen pelin yhdistäminen olisi haaste, jonka itse hyvin ymmärrän.
Kahden tai useamman pitkäkestoisen pelin pelaaminen yhtäaikaa on siis haaste, varsinkin jos haluaa panostaa kaikkiin pelaajana täysillä. Aikataulutus voi myös olla melkoinen haaste.
Haluan tuohon peliin mukaan.. ja tuohon sekä tuohon
Keväällä olisimme voineet aloittaa kolmen pelaajan voimin kampanjan mutta emme käytännössä kehdanneet koska arkena pelaaminen sulkisi varusmiespalvelusta suorittavat automaattisesti pois, odottamaan sitä toista peluutusta. Koimme, että tälläinen toimiminen olisi epäreilua vaikkakin kaikkia ei voi aina huomioda. Kuitenkin peliporukkamme yhtenäisyyden kannalta katsottuna on parempi sopia peleistä hieman isommalla porukalla ja koittaa löytää ratkaisu, johon kaikki olisivat tyytyväisiä.
Silti väitän, että suulliset sopimukset ja lupaukset siitä, että joku pelaaja pääsee peliin mukaan "kunhan se alkaa" estää spontaanien pelien aloittamisen. Tässä tarvittaisiin pelinjohtajilta rankkaa linjaa, aikataulu- sekä sitoutumisvaatimukset pelaajilta jotta peli pyörisi tietyllä tahdilla sekä ilmoittautumissysteemin, jossa nopeat syö hitaat. Käytännössä kaveriporukassa, joka on pelannut kolmisen vuotta yhdessä, tämä ei toimi vaan pelit sovitaan niin, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa mukaan pääsemiseen.
Mitäs sitten?
Eli minne viikottainen pelini katosi kevään aikana? Haastavaan viidakkoon, jonka loivat aikataulut, koulu, työt, matkustaminen ja varusmiespalvelus.
Saamattomien sisäinen kemia toiminee kohtuullisesti, vaikka erilaisia käsityksiä pelaamisesta ja sen tavoitteista onkin. Tarkoitukseni olisi tehdä pelityyli-/miksi pelaan-kysely Saamattomien jäsenille, jotta saisin ja saisimme hieman faktaa jokaisen pelaamisesta. Sen tuloksia tulen käsittelemään täälläkin.
Hyvää kesän alkua kaikille.