tiistai 12. heinäkuuta 2011

[Karmiinivaltaistuimen Kirous] Läpileikkaus kampanjasta

Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen on taas kirjoiteltavaa kun viime torstaina saimme taas yhden Paizon seikkailupolun pelattua loppuun. Yhteensä 31 pelikertaa, kuusi kuukautta ja kymmenen päivää siinä kesti. Pelikertojen pituudet vaihteleivat reippaasta kolmesta tunnista hirviömäisiin yli seitsemän tuntisiin kertoihin. Yleisin pituus pelikerralle oli neljän ja viiden tunnin välimaastossa mitä itse suosin pelatessa. Korvosan kaupunki tuli pelastettua mutta muuttuiko sankarien elo yhtään paremmaksi? Yllättäen voin sanoa, että eipä tainnut. Kampanjalla oli ehkä mielenkiintoisin lopetus tähän astisista peleistäni. Varoitan jo tässä kohtaa, että tämä merkintä sisältää spoilereita seikkailupolusta Curse of the Crimson Throne, joten älä pilaa iloasi lukemalla pidemmälle jos aiot kamppista joskus pelata.

Kun tammikuussa kirjoittelin KVK:sta totesin, että  pöydän ääressä on enemmän pelaajia kuin koskaan aiemmin johtamassani pelissä, yhteensä siis viisi. Tiesin isomman porukan muuttavan pelityyliä paristakin syystä. Ensinnäkin pelikertoja ei olisi kovin usein verrattuna esimerkiksi Varkaiden Neuvostoon. Toiseksi pelissä tempo voi olla hitaampi kun viisi pelaajaa miettii mitä tehdään ja kolmanneksi pelaajien erimielisyydet pelin ulkopuolella voivat hieman syödä peli-intoa jos niitä tulee usein (kokemuksesta osasin sanoa, että tämä vaihe tulee jossain välissä). Kuitenkaan mistään näistä ei ollut suurta harmia pelatessa ja itse pidin viiden hengen ryhmälle johtamisesta enemmän kuin kolmen kokoiselle ryhmälle. Olkoonkin, että varsinkin korkeilla tasoilla taistelut veivät aikaa mutta sain pelauttaa taistelut juuri niin vaikeina kuin halusin pelkäämättä, että koko ryhmä menehtyy. Erittäin toimivan kokoinen ryhmä ainakin minusta. Kaikki pelaajat eivät ole kuitenkaan kanssani samaa mieltä vaan pitävät kolmen pelaajan ryhmää ihanteellisena. Haluan päästä kokemaan vielä välimuodon, eli neljällä pelaajalla ennen kuin annan lopullisen lausonnon parhaimman kokoisesta ryhmästä.

Korvosan Sankarit

Seuraavaksi hieman tarkempi katsaus kampanjan sankareihin. Kommentit hahmoista on esitetty pelinjohtajan näkökulmasta, eivät ole siis universaaleja totuuksia.
 
Adolamin "Vartija" Haukanlento, ryhmän Iso Lihas eli shoanti barbaari tutustumassa Korvosan kaupunkiin. Ryhmän ykkösnyrkki taistelussa ja myös muuri toveriensa ja vihollisten välissä, otti suojelijan roolin kuten luonteeseensa sopi. Pelaaja koki Adolaminin roolin hieman yksipuoliseksi, kun taistelussa rooli oli vain lyödä lujaa ja kestää vihollisen iskut kun taas muut hahmot kikkailivat jotain muuta tämän ohella. Pj:n näkökulmasta Adolamin oli mielenkiintoinen hahmo. Yhtä aikaa hyvä-motiivilla toimiva hahmo mutta kävi välillä harmailla alueilla tekojensa ja sanojensa kanssa. Luottamus Ochamiin katosi eräässä vaiheessa kampanjaa ja lääkärin puolikkaalla olikin työtä saada luottamus takaisin.
 
Faenor, ryhmän kasvot ja pahnan pohjimmainen. Sai kampanjan aikana kaksintaistelijan koulutuksen paikalliselta miekkasankarilta ja peri itselleenn myös mystisen toisen identiteetin, jota myös Blackjackiksi kutsutaan. Faenor kasvoi entisestä narkkarista Korvosan suojelijaksi ja päätyi lopulta (kauhukseen) naimisiin veden maailmantason prinsessan kanssa palkkioksi voitettuaan etsintäkuulutetun tulen hengen. Faenor (tai Faenorin pelaaja, miten haluaa asiaa tulkita) potki usein ryhmää eteenpäin ja kohti toimintaa jos tilanne jäi pyörimään paikalleen. Pj:n näkökulmasta siis oikein mukavaa toimintaa. Löysi toverillisen siteen Ochamiin, ainakin välillä. Kantoi mukanaan ryhmän tärkeintä liittolaista, eli korttipakkaa, koko kamppiksen ajan.
 

Ocham, ryhmän velhous ja mysteerisyys. Lääkärinä toimiva Ocham oppi paljon ihmisten toiminnasta ja loitsukin näin käsittelivät ihmisten rampauttamista (nekromantiaa). Myös ryhmän outo lintu, kun Ocham avasi suunsa tärkeässä paikkaa oli mielenkiintoista kuulla millaista settiä oli tiedossa. Pelaaja teki kohtuullisen hyvää työtä henkisesti epätasapainoisen roolipelaamisessa. Ocham sai lopussa palvelijakseen d'ziriakin, termiitin toiselta maailmantasolta ja mahdollisesti korjautti jo toisessa kirjassa tuhoutuneen lääkärinvastaanottonsa.


Mevanthalyn Tugathalion, ryhmän henkinen tuki ja xeno-tiimin jäsen. Thalyn oli monessa mukana ja varsinkin suunnittelussa toi mukaan uusia ideoita. Ideoi ratkaisun Korvosan ruokapulaan lähes yksin. Thalyn oli ensimmäinen kuolon uhri kampanjassa, salamurhaajat pääsivät yllättämään. Joutui myös hetkellisesti Helvettiin mutta toverit pelastivat hänet sankarillisesti. Hänen lopullinen kohtalonsa kuitenkin jäi vielä avoimeksi, sillä ennustus lupasi hänelle tehtävän haltiakansan hyväksi joka voi kuitenkin koitua hänen kohtalokseen. Pelaajan itsensä mielestä hän ei löytänyt Thalyniin kunnon sidettä koko kampiksen aikana ja verrattuna Faenoriin tai Ochamiin hahmo oli luonteeltaan "tylsä". Pj:nä olen hieman eri mieltä, koska Thalyn toi tiettyä rauhallisuutta ryhmään ja pelasti muut pariin kertaan kamppiksen aikana.


Ragnar Raudanrikkoja, ryhmän oma temppeliritari olematta temppeliritari ja xeno-tiimin toinen jäsen. Ragnar joutui tasapainoilemaan lainkuuliaisuutensa ja ryhmän lievän kaoottisuuden välillä mutta selvisi hienosti. Oli ryhmän toinen kuolonuhri mutta kivun jumalan papitar pelasti taas päivän ja toi kaatuneen sankarin takaisin. Ragnar toi Thalynin tapaan rauhallisuutta ja laskelmallisuutta ryhmään. Hän koki kuitenkin suurimman menetyksen kaikista, hän tuli surmanneeksi oman poikansa eräässä taistelussa, hänen kantamansa artefaktimiekka kun ei tehnyt eroa vihollisten välillä. Epäselväksi jäi vielä miten Ragnar toimi poikansa kanssa, haudattiinko hänet vai yrittikö Ragnar saada ainoan perheenjäsenensä takaisin?


Lopuksi

Tarkotukseni olisi kirjoittaa arvostelun tapaiset kaikista kampanjan kirjoista, jotta saan prosessoitua kampanjaa jotenkin. Fiilikset eeppisen lopputaiston jälkeen olivat hyvät ja edelleen on mainiot fiilikset kamppiksesta. Aikataulutus oli välillä vaikeaa ja lievä kiireen tuntu oli matkassa, kun halusin saada kamppiksen päätökseen ennen Adolaminin pelaajan armeijaan lähtöä. Jota kuta voi kiinnostaa kumpi vetämistäni seikkailupoluista, Riimuvaltian Nousu vai Karmiinivaltaistuimen Kirous, on parempi. Tässä kohtaa en voi sanoa vielä mitään mutta ehkä analysoinnin jälkeen. Seuraavaan kertaan, toivottavasti ei kestä tällä kertaa kahta kuukautta.