keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Miten siisti peli on Dragon Age II? [arvostelu]

Kuun alussa EA ja Bioware saivat ulos jo pitkään hehkutellun Dragon Age II-pelinsä ja pakkohan se oli hankkia samantien ja aloittaa pelaaminen. Fiilikset olivat etukäteen hieman kaksijakoiset, oli siistiä saada jatkoa Originsille josta pidin kovasti mutta saavuttaisiko toinen osa ensimmäisen fiilistä ja olisiko tämä vain toisinto yhden sankarin kasvusta ryysyistä suuruuteen? Vielä kun traileri esitteli sarvipäisiä Qunareja niin innostuksen seassa oli myös pientä jännittyneisyyttä pelin onnistumisesta. Onneksi voin rehellisesti todeta, että pelot olivat turhia ja Dragon Age II, huolimatta pienistä vioistaan on erinomainen hankinta.

Koitan pitää arvosteluni puhtaana isoista juonipaljastuksista. Origins-pelistä tulee myös mahdollisia spoilereita ja kyseisen pelin tuntemisesta on iloa tätä lukiessa.


Dragon Age II lähtee mielenkiintoisesta asetelmasta, tarina ei tapahdu reaaliajassa vaan jo ensimmäisessä videodialogissa tarinankertoja, Varric-kääpiö, viittailee miten asiat ovat nyt päin persettä ja kuulustelija haluaa kuulla Varricilta missä Champion, eli päähenkilö mahtaa luurata. Lopulta Varric aloittaa tarinan aivan alusta, miten Hawkesta tuli Champion. Paljon mielenkiintoisempi aloitus kuin Originsissa, olin myyty jo tässä kohtaa. Tarina tekee varsinkin alkupuolella muutamia viittauksia Originsin tapahtumiin, sillä onhan sankarimme kotoisin Fereldenistä mutta lähtee maanpakoon Kirkwallin kaupunkiin enonsa hoiviin perheensä kanssa. Kaupunki toimiikin sitten näyttämönä tarinalle, sieltä ei poistuta lähimetsiä ja -luolia kauemmaksi. Hawke aloittaa uuden elämän Kirkwallissa ja sotkeutuu (pelaajan valintojen mukaisesti totta kai) kaupungin asioihin.

Iso juoni on mainio ja ennen kaikkea hyvin salattu. Originsissa tajusi parin tunnin pelaamisen jälkeen miten loppu peli tulee menemään mutta tässä juoni tekee melkoisia mutkia ja käänteitä riittää aivan loppumetreille asti. Parasta on kuitenkin se, että ns. pikkuquestit ei kaikki ole tarjolla vain ajankuluksi vaan osa tuo uusia käänteitä juoneen, osa jopa hyvin isoja käänteitä jotka laittaa pohtimaan että jos lopputuloksen olisi voinut arvata ei olisi edes aloittanut. Totta kai Hawken kaverien tehtävät ovat mukana ja tällä kertaa näistäkin osa liittyy suoraa juoneen hyvinkin kriittisesti. Kaverien arvostukset voivat avata uusia mahdollisuuksia mutta sen saaminen on vaikeampaa, koska Originsin lahjat on lempattu suolle (mikä on hyvä juttu) ja tilalle on tulleet spesifimmät esineet jotka voi vaikuttaa arvostukseen. Näin ei aina käy, koska eräskin miekkailija kieltäytyi lahjamiekasta koska ei arvostanut Hawkea riittävästi. Juoni siis on mielestäni paljon parempi kuin Originsissa ja langanpäät kyllä kasataan loppussa, että ei jää ihmettelemään mikäs jonkin käänteen merkitys oli.

Peli on hyvin kaunis katsella, niin hahmoihin kuin maisemiin on panostettu mukavasti. Taisi olla Pelaaja-lehden arvostelu, jossa Kirkwallin värimaailmaa pidettiin tylsänä ja yksitoikkoisena. Aivan näin asia ei kuitenkaan ole, kaupungin eri osat ovat hyvinkin eri värisiä mikä luo mukavan kontrastin jo muutenkin jakautuneeseen kaupunkiin. Se mikä itseä eniten pelissä risoi alkuun oli se miten tehtävissä pyöritettiin täysin samoja karttoja tehtävästä toiseen. Kaupungin varastoihin taisi olla jopa kaksi pohjaa, luonnonluoliin yksi. Näiden päälle sitten maanalaisen kaupungin kartta, joka juostiin aina päästä päähän mutta välillä aloituspäätä vaihdettiin. Varasto ja luolakartoissa on välillä rajoitettu etenemistä (ts. ovia ei saa auki) mutta nämä alueet näkyvät silti kartassa. Tämä on oikeastaan ainoa miinus minkä pelistä ensimmäisellä läpipeluulla löysin. Taistelut ovat näyttäviä, hieman konsolipelimäisempää loikkimista ja juoksentelua mutta ei niin pahaa, että olisi häirinnyt pelaamista.

Pelikokemuksena Dragon Age II oli parasta pitkään aikaan. Peli juurrutti koneen äärelle pitkiksi ajoiksi ja aina oli janoa jatkaa vieläkin pidemmälle. Pelasin tämän lävitse kuudessä päivässä, n. 32 tuntia pelaamista on vähemmän kuin mitä peli pitää sisällään (joidenkin lähteiden mukaan n. 40 tuntia) mutta monta tuntia enemmän kuin käytin Originsin pelaamiseen. Muutokset ovat joillakin pelin osa-alueilla olleet merkittäviä ( esim. taistelujen näyttävyys) mutta perusajatukseltaan peli on silti selvästi Originsin jatkaja. Eräälle kaverilel totesinkin kun Dragon Agesta puhuimme, että Awakening kannattaa hypätä ylitse suoraa kakkoseen, vaikka Awakening-peliin tehdään muutamia viittauksia. Erityismaininta pitää antaa juuri näille viittauksille Originsiin. Pelin alussa saa valita mikä on uuden pelin historia, kolme valmista vaihtoehtoa sille mitä Originsissa tapahtui tai voit ladata oman Origins-hahmosi seikkailut taustalle. Pelissä tulee aina välillä viittauksia "Fereldenin Sankariin" tai "Wardeniin" mikä nosti omaa fiilistä pelissä. Myöskin Originsista tuttujen hahmojen vierailut Dragon Age II:sessa ovat suurta hupia.

Kouluarvosanoilla Dragon Age II on joko 9.5 tai 10-, miten pahana juttuna pitää kierrätettyjä karttoja. Muuta vikaa en tästä alkuvuoden timantista löytänyt tällä läpipeluulla. Yllätti odotukseni komeasti ja tämän vuodet muut pelit saavat kyllä tehdä raskaan päivätyön jos haluavat tämän päihittää.


 
Niin ja sarvipäiset Qunarit eivät olleet sellainen maailmanloppu kuin pelkäsin. I'm fine with them.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

The Gorgeous Blogger

Sain tämän haasteen Monttu-blogin Jascalta ja nyt vastaan siihen. Kiitokset Jascalle mieltä lämmittävistä sanoista blogistani, hyvä jos nämä raapustukset kiinnostavat. Totta kai on todettava, että Jascan blogista olen löytänyt monta hienoa juttua, joten kiitoksia lähtee siihen suutaan paljon täältä suunnalta. Sitten itse asiaan.

1. Milloin aloitit blogisi?
Viime syksynä, näyttäisi olevan heinäkuun lopulta ensimmäinen merkintä ja loput sitten elokuulta.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Sekalaisesti kaikkea pelaamiseen liittyvää mutta lähinnä roolipelikampanjoita ja niiden herättämiä ajatuksia. Pari arvostelua löytyy, samoin reissuselostuksia muutama. Aiheet ovat hyvin konkreettisia, mitään kovin korkealentoista pohdintaa ei ole (ainakaan viellä) näppiksestä lähtenyt.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tähän on paha vastata blogin pitäjänä, koska ei tiedä mikä vetää ihmisiä lukemaan juttuja. Ei mitään isoja erikoisuuksia löydy mutta koitan pitää jutut yksinkertaisina ja tiiviinä enkä viljele erikoissanastoa teksteissäni. Paha kysymys..

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halusin kirjoittaa omasta harrastuksestani joka on lähellä sydäntäni ja ehkä jakaa jotain helmiä sen äärellä muille. Siinä tiiviisti.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Oppia kirjoittamaan ilman turhaa toistoa ja ilman kiertelyä. Sanoa asiat selkeämmin ja ehkä saada myös jotain analyyttisempaa tekstiä aikaiseksi esimerkiksi omasta pelitavasta/tms. Koen sen vaikeaksi juuri mahdollisen toiston vuoksi. Oikeinkirjoitusta voisi kanssa harkita.

Haastan ensimmäisenä Navdin (Blowing Smoke) vastaamaan tähän. Hänen bloginsa on ollut hyvää luettavaa siitä asti kun sen löysin (joskus viime vuoden alkupuolella), kaikki merkinnät tulee leuttua läpi. Sam!n Mythopoeia on myös jännää luettavaa vaikken olekkaan kaikkia merkintöjä vielä tutkinut. Haaste lähtee myös Rosgakorin (Laiskanlinnan Vallihauta), Sopen (Sopertelua) ja NiTessinen (Worlds in a Handful of Dice) blogeille.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hiljainen Helmikuu (eli mitä helmikuussa tapahtui)

Viimeisimmästä päivityksestä on vierähtänyt jo hieman yli kuukausi mutta en ole kadonnut mihinkään. Helmikuu meni blogin pitämisen suhteen harakoille, aivan liikaa tekemistä ja liian vähän aiheita kirjoittaa uutta tekstiä. Viime kuussa pelaamisen ohella oli muita velvoitteita, jotka veivät aikaani: Seurakunnan luottamustehtävät pyörähtivät kunnolla käyntiin viime kuussa, koulutusta ja kokouksia. Samoin seurakuntamme nuorten valmistama messu vei aikaani, itse kuuluin ryhmään joka valmisti ja piti saarnan. Yllättävän rankkaa mutta palkitsevaa kun naapuriseurakunnan nuorisotyöntekijä kehuu saarnaa hyväksi, eikä vain tutut. Helmikuun viimeinen viikko meninkin sitten työn merkeissä kun olin johtamassa hiihtolomarippikoulua. Silti aikaa on löytynyt myös pelaamiselle ja muulle harrastustoiminnalle.

Karmiinivaltaistuimen Kirous etenee hyvää tahtia. Ne jotka ovat seuranneet kampanjan kirjanpitoa   tietävät, että olemme pelanneet jo kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Kirjoitan molemmista kirjoista arvostelut tänne vielä alkukuun aikana. Kolmas kirja saa starttinsa tällä viikolla, kunhan pelaajat saavat hoidettua itsensä terveiksi. Yhdeksän pelikertaa ja useampia tunteja pelaamista, josta olen hyvillä mielin. Lähes joka viikko on päästy pelaamaan, osalle tahti on liian harva mutta etäisyyksien vuoksi harvemmin pystymme pelaamaan kahdesti viikossa, vielä kun soppaan lyödään  mukaan neljän pelaajan opiskelut (kaksi abia, kauppiksen viimeistä luokkaa käyvä ja teekkari) sekä viidennen työt. Itse pystyisin (vielä) pelaamaan hyvin paljon useammin mutta olen kyllä kiitollinen tauoistakin. Pelinjohtaminen on välillä rankkaa, teen paljon työtä pelin eteen pelien ulkopuolella jotta pelaajilla (ja itselläni) olisi hauskaa.

Helmikuussa löysin taas uuden kipinän pelata Blood Bowl Legendary Editionia tietokoneella. Pelin hankin jo marraskuussa ja pitkään pelailinkin mutta tammikuussa putki katkesi. Paria joukkuetta koittanut mutta Norset vakiintuivat mukavaksi joukkueeksi pelata yksinpeliä lävitse. Onneksi koneversio ei ole ollut ainoa iloni, sillä Juhani pisti pystyyn pienen liigan, jotta ei taidot ruostuisi aidon pelin äärellä.

Valitsin tiimikseni örkit, koska en ole niillä paria peliä enempää koskaan pelannut. Kauden rakenne oli helppo: kaikki neljä joukkuetta (Juhani: Norse, Atte: Undead, Ismo: Lizardmen) kohtaisivat kolmesti ja ykkönen saisi valita karsintaparinsa (kolme matsia) ja finaali. Runkosarja meni örkeiltäni ihan kivasti, viisi voittoa, kolme tasuria ja vain yksi tappio. Silti jäin toiseksi, pisteen tai kahden erolla Juhanin Norse-joukkueeseen. Nyt karsinnat menossa ja niin örkkini kuin Juhanin pohjolan pojat ovat varmistaneet paikkansa finaaliin.

Hihkuin riemusta kun Jasca linkitti TÄMÄN blogiinsa. Sain viimeisetkin suomennetut Tulen ja Jään Laulun osat luettua (ja aloitin Valtaistuinpelin jo uudelleen) ja ajattelin, että tässä joutuu odottelemaan vuoden tai pari, että uutta materiaalia saa käsiinsä. Onneksi näin ei ole vaan Dnace of Dragon tulee jo tämän vuoden puolella. Kirja sarja on pitänyt hyvän laatunsa ja Korppien Kestit on Valtaistuinpelin jälkeen ehkä paras osa. Hieman tasaisempaa kyytiä kuin Miekkamyrsky, jossa tapahtui välillä hieman liikaakin (varsinkin kakkosniteessä).

Nyt kun päästiin odottelu tunnelmiin niin jatketaan samalla linjalla. Dragon Age II ilmestyy huommenna ja oma kopio on jo ennakkotilattu. Pelaaja-lehti antoi hyvät arvostelut, joten innolla odotan mitä peli tarjoaa. Alkuasetelma on ainakin jännä ja myös erot ensimmäiseen peliin. Tästäkin lisää tulevaisuudessa. Green Ronin julkaisee Dragon RPG:n seuraavan laatikon toukokuussa. Odotin, että aiemmin ilmoitettu "Dragon Age II ilmestymisen jälkeen" olisi tarkoittanut edes huhtikuuta mutta odotetaan sitten vähän lisää. Paizo julkaisi lyhyet kuvaukset Jade Regent-seikkailupolusta ja voi pojjaat miten siistiltä vaikuttaa. Varasin tämän polun saman tien itselleni (Serpent's Skull ja Carrion Crown meni kahdelle kaverille, jotka haluaa johtaa PF:ää) ja syksyllä tuota herkkua on luvassa. Kyseisessä polussa palataan takaisin Riimuvaltiaista tuttuihin ympyröihin.

Taas sekavahko päivitys mutta tässä kuussa sitten paremmalla fokuksella kirjoitettuja juttuja. Hyvää alkavaa kevättä kaikille tätä lukeville!