sunnuntai 30. tammikuuta 2011

ENOC ja Operaatio Eisenberg [peliraportti]

Aiemmin kuluneella viikolla laitoin Peliporukka Saamattomien Facebook-sivulle ehdotuksen, että jos Pathfinderia ei jostain syystä päästäisi yhden tai kahden ihmisen kiireiden vuoksi pelaamaan niin pelattaisiin jollakin sakilla jotain peliä korvaavana toimintana. Itsellä on hylly täynnä pelejä mutta pelaajien aika ei riitä useampaan pitkään kamppikseen joten ne ovat lähinnä pölyttyneet hyllyssään. Onneksi peleistä useampi on sen verran tuttu, että voin napata pelin hyllystä ja pelauttaa sitä ilman suurempia valmisteluja. Ja mitenkäs sattuikaan, että heti samalla viikolla Pathfinder-sessio peruuntui yhden pelaajan sairastuttua. Kahden päivän varoitusajalla olisi voinut taikoa jotain muutakin pelattavaksi kuin ENOC:ia mutta halua löytyi tämän kokeiluun pelaajien suunnalta, joten agentti-meininkiä lähdettiin pelailemaan kolmen pelaajan voimin.

Miten se sitten sujui?

Alkuun selostin pelaajilleni (Atte, Juhani ja Pyry, blogiani seuranneet voivat jo tunnistaa nimet) miten ENOC:in maailma erosi omastamme: henkiolentoja, hirviöitä, salaseuroja ja ylilluonnollisia ilmiöitä. ENOC on järjestö joka tutkii näitä ilmiöitä ja suojelee ihmiskuntaa niiltä. Tämä kuvaus riitti maailmasta hyvin pelaajilleni ja sainkin sitten keskittyä pelityylin selostamiseen. Onnekseni pelaajat olivat agenttileffansa nähneet ja pääsivät ainakin ajatustasolla sinuiksi sen kanssa, millaista toimintaa olisi luvassa. Noppaa heitettäisiin kun olisi tarve mutta pitkälle pääsisi jo pelkällä kuvailulla ja kertomalla mitä yrittää. Jäkikäteen katsottuna Atte ja Pyry olivat lähempänä sitä meininkiä, josta puhuin ennen peliä. Juhanilla hieman tulivat vielä Pathfinderin taktikoinnit kartan kanssa alitajunnasta, varsinkin pelin loppupuolella mutta ei mitään peliä kaatavaa, hieman hidastavaa kun luonnoskartasta koitettiin hakea yhteistä säveltä etäisyyksien ja muun suhteen.

Olin tulostanut pelin valmishahmot ajansäästämiseksi ja kirjoittanut roolien erikoiskyvyt erillisille lapuille, josta pelaajat voisivat nopeasti katsoa mitä heidän hahmonsa osaisivat. Juhani valitsi itselleen Metsästäjän, jonka sukupuoli vaihtui mieheksi ja kansallisuus venäläiseksi. Valinta ei yllättänyt juurikaan, uskoin hirviöidenmetsästäjän olevan hänen valintansa aivan alusta asti. Atte, jolla oli eniten taustatietoa pelistä, nappasi Manaajan, Isä Daniel Martinezin, koska diggaili roolin ideaa ja halusi koettaa uskonnollista hahmoa. Pyry pohti useamman roolin välillä mutta lopulta päätyi minut yllättävään vaihtoehtoon, Tutkija Edward Blackiin.

Peli seurasi hyvin pitkälle valmista juonta ilman suurempia yllätyksiä. Operaatio Eisenberg hyvä seikkailu, tarjosi monenlaista puuhaa agenteille. Kolmen agentin ryhmä kärsi hieman taitojen puutteesta (matkassa ei ollut kunnon tietokonespesialistia, eikä meediota joista olisi ollut iloa useammassa kohtaa) mutta toimintaleffojen henkeä seuraten agentit onnistuivat hyvin usein tehtävissä joihin heillä ei ollut koulutusta. En selitä seikkailun juonta kovin tarkasti tässä raportissa koska peli seurasi valmista materiaalia lähes pilkun tarkasti.


Tarina tarjosi useita hetkiä elokuvamaiseen toimintaan mutta pelaajilla meni hetki sisäistää tämä. Kaksi ensimmäistä tappelua oli pienoista seisoskelua ja ammuskelua mutta kun aloitettiin seikkailun loppusuora niin hieman jo tälläistä elokuvista tuttua meininkiä. Manaaja hypähteli hopeaveitsiensä kanssa viiltäen vihollisten kurkkuja auki korvasta korvaan, yhdeltä raukalta taisi räjähtävän vahingon tuloksena tipahtaa pää harteilta. Ehdottomasti siistein kohta oli syöksy kohti pyrokineetikkoa, joka seuraavassa hetkessä hukutti Manaajan liekkimeren keskelle. Metsästäjä ja Tutkija pysyivät hyvin pitkälle tuliaseiden käytössä mutta muutamia siistejä temppuja nähtiin myös tältä suunnalta. Loppukahassa oli tulla useampaa agenttia kuonoon ja pahasti mutta kohtalo-pisteiden avulla kaikki selvisivät lähes ehjinä kotiin. Tehtävä saatiin suoritettua vaikka jotain isoa räjähti taivaan tuuliin ja artefakti päätyi teille tietämättömille.


Systeemi toimii mukavan yksinkertaisesti. Pelaajat pääsivät hommaan heti kiinni ja ilman pidempää oppituntia saatiin peli liikkumaan nopeasti. Taistelussa pidin luonnoskarttaa, johon viholliset ja agentit oli merkkattu jollain symbolilla ja nuolilla kuvattiin liikettä. Uskoin tästä olevan hyötyä koska kaikki pelaajat olivat tottuneet Pathfinderia pelatessa ruudukko+pelimerkit tapaan. Hieman riisutumpi versio tästä, joka piti hyvin pääpainon kuvailussa. Mittakaavaa en missään vaiheessa antanut kartoille, koska nitä ei seikkailussakaan ollut ja tarkat etäisyydet eivät kuulu tälläiseen peliin. Aseilla oli sen verran hyvät kantamat, että tulkinta vaikeuksia ei ollut juurikaan. Harvoin agentti halusi liikkua kolmen metrin päähän vihollisesta helpomman osuman toivossa.


Kranaatit sitten tuottivatkin hieman enemmän päänvaivaa pelatessa. Tainnutuskranaatin 5 metrin alue oli kohtuu helppo katsoa ("toi saa +2 väistöön kun on vähän siin ja siin että onko se nyt vaikutusalueella vai ei") mutta supertehokas sirpalekranaatti 10 metrin alueella olikin kiperämpi tapaus. Kavereita ei olisi haluttu jättää alueelle mutta kaikki viholliset olisi ollut kiva saada mukaan. Kranaattien tehojen perusteella en ihmettele miksi Asemiehellä on vain yksi sirpalekranaatti vakiona matkassa. Yksi tai kaksi hyvin sijoitettua sirpalekranaattia olisi tehnyt loppukohtaamisesta hyvin lyhyen ja antiklimaattisen, ainakin näin teoreettisella tasolla.


Pelaajilta tuli kiitosta pelistä. Vastasi kuulemma odotuksia ja tarjosi mukavaa vaihtelua fantasialle. Pelin tyyli tuntui sopivan kaikille pelaajille hyvin. Seuraava kysymys olikin, että koska ENOC:ia saataisiin pelata lisää. Saa nähdä koska sellainen hetki tulee mutta myönnettävä on, että nautin itsekkin pelistä sen verran, että jatkoa on luvassa kunhan saan seuraavan Operaation suunniteltua. Onnistunut pelikerta täysin uutta peliä kolmella hyvin erilaiselle pelaajalle.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Green Ronin: Vuosi 2011

Uusi vuosi on ilmoitusten ja lupausten aikaa myös pelifirmoille. Eksyin sattumalta Green Roninin etusivulle tarkoituksena eksyä foorumille mutta tämä uutinen kiinnitti huomioni. Chris Pramaksen kirjoitus firman aikatauluista ja suunnitelmista tälle vuodelle oli mukava yllätys ja totta kai Dragon Agea koskevat kohdat vaativat huomiotani erityisesti.

We are trying to release it shortly after the debut of the Dragon Age 2 computer game, so we can take advantage of the new wave of DA enthusiasm. We'll support that with another adventure collection called The Deep Roads. We're also planning a Quick Start for Free RPG Day to give gamers an easy way to check out what Dragon Age has to offer.
Jo veikkailtuun tyyliin Dragon Age RPG:n fanit saavat kaun odotetun ja himotun toisen boxinsa DA 2-konsolipelin ilmestymisen jälkeen. Toisen boksin sisällöstä ei vielä sen sijaan mainita sen tarkemmin mitään. Kovasti toivon, että täyttää odotukset eikä vie peliä eri suuntaan verrattuna aiempaan. Osa uusista stunteista ja taustavaihtoehdoista ovat mielestäni joko peliin sopimattomia tai muuten vain turhia. Miksi kääpiöiden jokainen sääty tarvittaisiin omana taustanaan mukana pelissä? Helpompaa olisi ottaa vain säädyttömät-säädylliset jako, vaikka toisaalta se ei välttämättä kuvaa DA:n kääpiöyhteiskunnan hierarkiaa pelin mukaisesti. (Joka on toisaalta konsoliversion hienoja mutta myös rasittavia juttuja.) Lisää seikkailuja on myös tiedossa, itse en omista edes Blood In Ferelden-kokoelmaa mutta pitänee sekin hankkia toisen boksin ohessa. Quick Start, ihan jees juttu joo.

The biggest news for Dragon Age is that we've decided to re-work our release schedule for the game somewhat. We had originally planned to make the game four boxed sets that each covered 5 levels of play. We are keenly aware, however, that the arrival of Set 2 has taken too long so we've decided to accelerate the pace. Set 3 will now provide the rules for levels 11-20, so all the core material can get out to you faster. Even better, we are trying to get Set 3 out this year.
Okei, nyt päättivät yllättää oikein kunnolla. Neljän erillisen boksin sijaan näemmekin vain kolme boksia, joista viimeinen sisältää saman verran tasoja kuin kaksi ensimmäistä.. Hieman pelon ja ihastuksen sekaisin tuntein jään odottamaan millainen kolmas boksi tulee olemaan. Toisaalta pidän siitä, että Green Roninilla on huomattu, että julkaisuaikataulu ensimmäisen ja toisen välillä oli liian pitkä ja tähän ongelmaan otetaan kiinni. Kuitenkin pelkään, että kolmas boksi hosutaan kasaan jotta "se nyt saadaan ulos, ettei tarvitse pelaajien odotella". Enkä silti usko, että julkaistavien boksien määrän vähentäminen vaikuttaisi julkaisu nopeuteen koska sama määrä materiaalia on kuitenkin tehtävä kuin kahta boksia varten.  Kunnioitettava tavoite kuitenkin julkaista kolmas boksi vielä tämän vuoden puolella.  Toivottavasti aikataulu vain pitää.

  

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Uuden kampanjan pyörteissä [KVK]

Viime vuoden puolella mainitsin, että tarkoitus on aloittaa uusi Pathfinder-kampanja ja vuoden viimeisinä päivinä se sitten pyörähti käyntiin. Paizon julkaisemaa Curse of the Crimson Throne-kampanjaa on pelattu nyt viisi pelikertaa ja kampanja pyörii peliporukassa suoralla käännöksellä, Karmiinivaltaistuimen Kirous (KVK). Pelaajia on pöydän ääressä oma henkilökohtainen ennätykseni, viisi Peliporukka Saamattomien jäsentä aloitti kampanjan ja kuudennen piti tulla mukaan mutta jäi pois aikatauluksen vuoksi. Pelikertoja pitäisi saada vähintään yksi viikossa, koska haluaisin saada kampanjan loppuun ennen kuin kaksi pelaajista lähtee armeijaan ensi kesänä.

Kampajassa on siis viisi pelaajaa ja ehkä lyhyt kuvaus hahmoista voisi olla paikallaan. Atte (Laiskanlinnan Vallihauta) sai hahmoideansa jo aikoja sitten, johtuen siitä että sai pelaajanvihkon käsiinsä ensimmäisenä. Ideana oli väärinymmärretty lääkäri, joka parantaa kotikutoisilla keinoilla. Tästä idea kehittyi lopulta Ocham Puoskari, joka sai kenkää paikallisesta velhojen Akatemiasta ja tästä murtuneena on hieman enemmän sekaisin kuin lääkärin tulisi olla. Sääntöpohjana toimii velho, tarkemmin nekromanttikko. Juhani (ensimmäisen Riimuvaltias-kampiksen sekä Varkaiden Neuvoston pelaaja) taas halusi pelata barbaaria, joka pj:n näkökulmasta sopii loistavasti tähän kampanjaan. Shoanti-kansa on ajettu pois kotiseuduiltaan vuosisatoja sitten sivistyksen tieltä ja tästä kulttuuripohjasta lähtöisin oleva Adolamin Vartija on päätynyt Korvosan kaupunkiin tutustumaan kaupunkilaisiin.

Pyry (toisen Riimuvaltias-kampiksen pelaaja) sai idean bardista, joka suosisi kaksintaistelua eli klassista säilän heiluttelua. Tietäen mitä kampanja sisältäisi annoin erittäin ison suostumukseni tälläiselle hahmolle. Faenor, nuoruudestaan huolimatta on kokenut jo huumeiden väärinkäyttöä ja niistä irti pääsemisen ja on nyt matkalla kohti huumeetonta elämää (viinaa kuluu silti). Ismo (Varkaiden Neuvoston pelaaja) halusi päästä kokeilemaan pappi-hahmon pelaamista ja näin "oikean" parantajan paikka oli täytetty. Yllättäen Ismo valitsi kuitenkin hahmon roduksi kääpiön, joka loi hyvää vaihtelua muuten ihmispainotteiseen ryhmään. Ragnar Raudanrikkoja on kääpiökaupungista karkoitettu kauppias, joka löysi Abadarin uskon uudessa kodissaan. Lain ja järjestyksen valvoja muuten aika vapaamielisessä ryhmässä. Visa (toisen Riimuvaltias-kampiksen pelaaja) pyöritteli montaa hahmoideaa muttei ollut päästä mihinkään tulokseen kunnes sodanoraakkeli Mevanthalyn Dagethos Tugathalion vei voiton muista ideoista (nimi on tuttavallisemmin Thalyn). Thalynillä on historiaa taistelusta ja suojelusta ja onkin viimeiset 20 vuotta asunut Korvosassa haltiasuurlähettilään henkivartijana. Ryhmän ainoa naishahmo.

Tälläisellä ryhmällä ollaan siis liikenteessä ja peliä pelailtu. Myöhemmin kirjoittelen arviota seikkailusta sen edetessä mutta tämä olkoon jonkinlainen avaus kamppikselle täällä blogipuolella.

Kampanjan tapahtumista voi lukea Paizon keskustelufoorumilta löytyvästä keskustelusta: Blue_Hill's CotCT Campaign. Spoilereita on totta kai tämänkin seikkailupolun tiimoilta luvassa, että jos aiot tätä polkua joskus pelaajana koluta niin älä pilaa iloasi lukemalla linkin takaisia turinointeja.