2010-listaus

Kaikenlaista on tullut koettua vuonna 2010 ja joitain juttuja on ihan asiallista jakaa blogissakin. Ensimmäinen kokonainen välivuosi lukion jälkeen on sujunut pelaillessa ja muuten oleillessa ja uusia kokemuksia ja ideoita on tullut metsästettyä koko vuoden ajan.  Listaukset ovat jostain syystä yleisiä joten listaan sekalaisia asioita vuodesta 2010, jotka kolahtivat tai eivät jostain syystä kolahtaneet.

-Vuoden PC-peli:  Dragon Age: Origins vie tämän paikan kirkkaasti. Ensimmäinen pelini, jonka pelasin lävitse kohtuullisessa ajassa. Tykkäsin kovasti siitä miten peli on rakennettu ja sen roolipelimäisestä fiiliksestä. DA: Awakening ei ollut läheskään yhtä hyvällä tunnelmalla varutetut ja siksi se onkin edelleen kesken. (Tiedän, DA:Origins ei ilmestynyt 2010 vaan 2009. Itse hankin pelin kuitenkin vasta 2010.) Hyvänä kakkosena Blood Bowlin Legendary Edition, joka toi (lähes) kaikki joukkueet pelattavaksi ja toi vanhaan peliin lautapelistä tuttuja mekaniikoita kuten muuttuvan sään.

-Vuoden fantasiakirja: "Yllättäen" Valtaistuinpeli ja koko Tulen ja Jään Laulu-sarja. Palautti toivoni fantasiansuhteen ja inspiroi useaan otteeseen. Aikuista lukemista ja viihdyttävää sellaista. Helposti parasta fantasiaa jota olen koskaan lukenut.

-Vuoden muu kirja: A.J Jacobsin "Raamatullinen Vuosi". Viime joulun kirjasatoa jonka luin kevään aikana. Mielenkiintoinen kuvaus siitä, miten mies koittaa noudattaa vuoden verran kaikkia Raamatun käskyjä. Ensimmäiset kahdeksan kuukautta Vanhaa Testamenttia (juutalaisesti) ja loput neljä Uutta Testamenttia (kristitty). Jako on karkea mutta kirjailijan itsensä käyttämä. Suosittelen lukemaan jos mielenkiinto heräsi.

-Vuoden roolipelikampanja: Dragon Age RPG-kampanja, joka pelattiin alkukesästä. Ajatuksistani voi lukea ensimmäisistä merkinnöistäni mutta jätti kyllä melkoisen vaikutuksen siitä, millainen kotikutoinen kampanja voi olla. Olen sen verran traumatisoitunut aivan ensimmäisistä kotikampanjoistani, että tämä oli hyvää hoitoa sille. Ehkä uudenvuodenlupaus voisi olla, että vedän ensi vuoden aikana yhden kotikutoisen kampanjan.

-Vuoden lautapeli: Tälle paikalle on useita ehdokkaita. Löysin tänä vuonna niin Menolipun, Epäillyt kuin Brändi Dogin. Myös Carcassonne sai sen verran pelikertoja, että voisi oikeasti väittää pelanneensa sitä. Tukeni menee tällä kertaa suomalaiselle pelille, eli Epäillyille. Jokainen pelikerta on haastava ja peli tarjoaa sopivissa määrin aivojumppaa. Rakastan arvoituksia ja pähkinöitä joten tämä sopii vielä senkin suhteen itselleni hyvin, muut ovat enemmän taktikointipelejä (mikä ei tietenkään ole huono juttu).

-Vuoden elokuva: En katso juurikaan elokuvia, en televisiosta enkä teattereissa joten tämän valinta perustuu tasan siihen mitä veljen hyllystä löytyy. En muista edes ilman tarkistusta mitkä ovat ilmestyneet tänä vuonna.. Uusin Sherlock Holmes oli viihdyttävä, katsoin sen kaksi kertaa dvd:ltä mitä voi pitää jo saavutuksena.

-Vuoden levyjulkaisu: Tämä taitaa mennä Stam1nan "Viimeinen Atlantis"-levylle. Yllätävät sanoitukset ja levyn teema olivat mieleeni, ehdottomasti paras Stam1nan levy tähän mennessä.

-Vuoden pettymys: Dragon Age RPG:n 2. boxin ilmestymättömyys, odotin kovasti tätä jo ilemstyväksi tälle vuodelle. Ei ilmestynyt.

Muita hienoja juttuja vuodelta ehdottomasti Ropecon, Pathfinderin pelaaminen sekä kahden PF-kampanjan loppuun saaminen pelinjohtajan roolissa. Uusien kampanjoiden suunnittelu, Pelilauta.fi, musisointi, MökkiCon10, LotFP, muiden blogien seuraaminen. NiTessinen RotRL-kampanjan seuraaminen, Paizon keskustelufoorumi, Knights of the Old Republic (pc), Chez Geek.

Lyhyesti, hyvä vuosi takana ja toivotaan uudesta yhtä viihdyttävää. Blogissa voin luvata kehittää ja johtaa kotikutoisen kampanjan uuden vuoden aikana, kuten yllä vähän vihjailin.

Viimeiset sanat Riimuvaltiaista, osa 1

Tulin sittenkin siihen tulokseen, että muutama sananen olisi sanottavana vielä Riimuvaltian Noususta. Osittain siksi, että NiTessinen viimeisin merkintä aiheesta oli mainio ja haluan koota omia ajatuksiani kirjoista pelaajilleni luettavaksi ja samalla myös muille aiheesta kiinnostuneille. Pohjana tälle merkinnälle toimii muutama Facebookissa viime talvena kirjoitettu lause pelaajieni riemuksi. Lähinnä asioita joista itse pidin tai mistä en pitänyt. Tästä eteenpäin koitan pysyä poissa Riimuvaltian kimpusta, koska tämä alkaa olla jo liian toistuva teema merkinnöissäni.

Nii ja tämä merkintä sisältää aiemmasta poiketen spoilereita liittyen kampanjaan, joten älä pilaa iloasi jatkamalla eteenpäin tätä merkintää, jos aiot kokea tämän kampanjan pelaajana tulevaisuudessa.

Polttouhrit

Se mikä herätti mielenkiinnon Paizon tuotteisiin oli tämän seikkailupolun ensimmäinen osa. Polttouhrit on kokonaisuutena toimiva avaus seikkailupolulle tai hyvä itsenäinen seikkailu aloitteleville hahmoille. Tapahtumien näyttämönä toimii Hiekkasärkän pikkukylä, joka tarjoaa monenlaista toimintaa itse kirjoitetun juonen ohella. Hyvin kirjoitettu esittely ja vihjeet miten kylästä saadaan elävä auttavat aloittelevaakin pelinjohtajaa tässä. Itse olin ollut useamman vuoden tauolla roolipelaamisesta kun aloin tätä johtamaan ja johtaminen sujui helposti kiitos James Jacobsin hyvän työn.

Kirjan juoni on selkeä ja tapahtumia on paljon, osa isompia ja osa pienempiä. Itse en kahdella peliryhmällä saanut vedettyä "Hirviö komerossa"-osuutta, joka on kirjan selkein kauhuaines ja hetki jolloin pelaajat ymmärtävät etteivät hiide ole niin huvittavan hulluja vaan vaarallisen hulluja. Kohtaus on lyhyt eikä kovin vaarallinen mutta kivan oloinen tunnelmapaukku. En saanut kummallakaan peliryhmällä sovitettua tätä kohtausta järkevästi joten jäi vetämättä. Varsinkin jälkimmäisellä ryhmällä tämä harmitti, koska he suhtautuivat kirjan päävihollisiin kovin kevyesti.

Hiisien hyökkäys Hiekkasärkkään kirjan alussa toimii hyvin ja pelaajat saavat sankaroida ja tuntea itsensä koviksi luiksi. Ryhmilläni tämä alkukohtaaminen meni kovin eri tavoin: ensimmäisessä ryhmässä keskityttiin roolipelaamiseen ihan alusta asti (varas juoksi pakoon, pappi lähti etsimään ylipappia ja soturi aloitti siviilien suojelemisen) kun taas toinen ryhmäni juoksi suoraa taisteluun huudellen, että "ei nämä hiidet vaarallisia ole". Kuitenkin kohtaamisesta selvittiin molemmissa tapauksissa kunnialla.

Sekä kylän lasipaja ja ikiaikaiset katakombit kylän alla ovat hienoja seikkailupaikkoja, josita molemmat ryhmäni pitivät. Lasipaja on näistä kahdesta suosikkini osittain siksi, että sula lasi ja sekopäiset hiidet ovat hieno kombinaatio, jolla pelotella sankareita. Katakombit taas toimivat pohjustuksena tulevalle, vaikka hirveästi ei paljastuksia pääse syntymään kun suurin osa asukeista ei joko tuota ymmärrettävää puhetta tai on niin sekaisin että hahmot mieluummin pistävät otuksen hengiltä. Jälkimmäisin ratkaisu oli hyvin yleinen toisella ryhmälläni, jopa liioitteluun asti...

Lopulta alkaa juonen huippukohdan tavoittelu kun sankarit suuntaavat hiisiheimon tukikohtaan paikallisen mannunvartijan kanssa. Loppu on eeppistä linnoitus- ja luolastotutkimusta, jota piristävät muutamat kivat eph:t sekä tunnelma joka alueelle on saatu. Kylää uhkaavan neitokaisen voittaminen ja hiisien hajalleen ajaminen on jännittävä kokemus, koska valinnoillaan pelaajat voivat tehdä hommasta helpompaa tai vaikeampaa itselleen, mikä on hienoa vaihtelua perinteiseen luolakönyämiseen jossa kaikkea liikkuvaa kannattaa vetäistä käkättimeen, ihan vain varmuuden vuoksi.

Polttouhrit oli pitkään suosikkini tämän seikkailupolun kirjoista mutta toisella vetokerralla menetti asemansa. Kuitenkin parhaita seikkailuja joita olen vetänyt ja nautin koko ajasta tämän kirjan kanssa. Taitaa olla ainoa kirja joka ei aiheutta minkäänlaista turhautumista vetäessä.


Nylkypuukkomurhat

Nylkypuukkomurhat on se kirja, jolle Polttouhrit menetti paikkansa suosikki osana. Murhamysteeriä ja kauhua olen pitänyt vaikeana lajina johtaessa peliä. Kuitenkin tämä valmisseikkailu sai laadullaan allekirjoittaneen innostumaan kauhusta ja mysteereistä peleissä, että jos pelissä ei esiinny niitä olen hieman pettynyt. Tapahtumapaikkana pysyy edelleen Hiekkasärkkä mutta kirjan lopussa päästään jo Magnimariin, joka on Varisian toiseksi suurin kaupunki. Varsinkin seikkailun alku on erinomaista työtä mutta Magnimar-osuus on se, jota jouduin muuttamaan toisella ryhmällä jotta seikkailun tunnelma pysyisi yhtä hyvänä.

Alun murhamysteerin tutkimus on mukavaa roolipelailua johtolankoineen ja vihjeineen. Pelaajilla on mahdollisuudet tutustua hiekkasärkkäläisiin ja pelinjohtaja voi myhäillä partaansa kun pelaajat esittävät erilaisia päätelmiä syyllisestä. Kuitenkin kaiken takana oleva henkilö (joka on tuttu jo edellisestä osasta) on hieman eri kaliiberia kun voisi alkuun uskoa. Kirjan suosikkikohtiani on matka maatilalle ja maaseudulle, jossa maatilat ovat tyhjentyneet ja öisin pelloilla liikkuu variksenpelättejä. Maissipelto, täysikuu ja ghuulit/kaamiot eivät pettäneet kummallakaan ryhmällä vaan pelikerta sisälsi todellista selviytymistä ja kauhunhetkiä kun epäkuolleita virtasi kohti sankarien suojarakennusta heidän ollessa yksin liikenteessä.

Vihjeet johdattavat sankarit paikalliseen kummitustaloon ja he saavatkin tutustua sen synkkään historiaan. Kummitustalo on myös erinomainen tunnelmapaketti, jossa esitellään mekaniikkaa kummittelulle, jota ei voi voittaa miekoin. Kummittelua on paljon ja ensimmäinen ryhmäni olikin aiekeissa jättää leikin kesken talon vaarallisuuden vuoksi mutta jatkoi kuitenkin loppuun asti. Kummittelusta vei hieman terää se, että en tiennyt miten eri henkilöihin vaikuttavat kummittelut olisi pitänyt johtaa joten kaikki tiesivät mitä yksi sankareista kokee. Toisella ryhmällä tein jokaisesta kummittelusta lapun jonka ojensin universaalisesti kuvaillen hahmolle ja tämä toimi sen mukaan. Toimi hienosti vaikka alkuun epäilin tätä. Pelaajat saivat kokemansa perusteella koota talon tarinan ja oman kokemuksen kuvailu toi tunnelmaa peliin. Kummitustalosta jäi siis hyvät fiilikset loppujen lopuksi.

Kummitustalo johdattaa sankarit Magnimariin, jossa myös tapahtuu mysteerisiä murhia. Hahmot pääsevät mysteerisen Seitsemän Veljeskunnan jäljille ja pian heidän oikean johtajattarensa jäljille. Ilman muunnoksia Magnimarissa juostaan muutaman tapahtumapaikan väliä ja taistellaan jokaisessa jotta saadaan lisää tietoa mihin pitäisi mennä. Toisella ryhmälläni tein niin, että pohjustin Magnimaria jo ensimmäisessä kirjassa laittamalla hahmot käymään kaupungissa kylän asialla ja esittelin kaupunkia ja sen asukkaita aimo läjällisen. Seuraavalla visiitillä taas kaupunki onkin jo tuttu ja pelaajat voivat tehdä omia ratkaisuja aiemman tiedon pohjalta. Esimerkiksi esittelin yhden vihollisen liittolaisena ja ystävänä ensimmäisessä kirjassa ja tämä rooli pysyi aivan vime metreille saakka yllä, kunnes raaka totuus eli petturuus tuli ilmi. Mysteeri- ja kauhutunnelma pysyi hyvin yllä kun aiemmin auttavainen henkilö paljastuikin salamurhaajakultin päämieheksi.

Kirjan viimeinen kohtaaminen (the big bad end gal) tappaa hahmoja niin talossa kuin puutarhassa ja onkin ihme, että uskalsin vetää tämän kohdan molemmilla ryhmilläni kuin se on kirjoitettu. Ensimmäinen ryhmä onnistui voittamaan vihollisen ilman kuolonuhreja mutta toinen ryhmä menetti yhden jäsenen ja Hiekkasärkän sheriffin joka oli heidän apunaan. Kuitenkin tiukat ja haastavat tilanteet ovat mieleeni, koska se tuo pelaajien luovuuden esille ja muistuttaa heitä, että sankareille voi käydä huonosti.

Seikkailupolun kaksi ensimmäistä osaa sijoittuvat samalle alueelle joten kolmannessa on aika vaihtaa maisemaa kohti itää, jossa odottaa Koukkuvuori jätteineen ja muine hirmuineen. Seuraavassa osassa sitten Koukkuvuoren Verilöylystä ja Kivijättiläisten Linnoituksesta aatoksia.

Riimuvaltian Nousun päätös

Viime perjantaina pelasimme noin 14 kuukautta kestäneen Riimuvaltian Nousu-kampanjamme viimeisen pelikerran. 414 päivää ja noin kolmisenkymmentä pelikertaa ja kuusi kirjaa. Kolme sankaria kampanjan alusta loppuun. Fiilikset olivat kyllä katossa kun viimeinen kirja ja samalla kampanja sai päätöksensä. Kampanjan pelauttaminen toisen kerran oli hyvä idea vaikka myönnettävä onkin, että jossain kohtaa ajattelin "kumpa olisin vetänyt jonkun muun, vaihtelun vuoksi". Iso kiitos tottakai kuuluu pelaajille, jotka tekivät toisesta kampanjastani uniikin omilla valinnoillaan.


En ala arvostelemaan kirjoja omasta näkökulmastani, koska NiTessinen ajatukset ovat suurimmilta osin samoja kuin omani. Hänelle kuuluu iso kiitos, kuten myös Navdille, heidän kampanjamerkintönsä auttoivat toisen ryhmän kanssa monesti. NiTessine vielä konvertoi kampanjan loppupahiksen Pathfinder-muotoon joka helpotti suuresti. Oma kampanjani kulki aikalailla käsi kädessä NiTessinen kampanjan kanssa, joten heidän edistymistä tuli seurattua tarkasti. Mieleni teki heittää heidän hahmonsa sekoittamaan soppaa omaan kampanjaani mutta jätin tämän kortin käyttämättä, paras vaihe tälle oli jo mennyt kun Koukkuvuoren Verilöyly jäi taakse. Hauska anekdootti liittyen näihin kahteen kampanjaan on se, että molemmat pelattiin Tampereella 2009-2010, pelipaikkojen ollessa noin 10 kilometrin sisällä toisistaan.

Kuten joskus kirjoitin, itse en ole seikkailupolku-pelaaja, olkoonkin että Varkaiden Neuvoston pelaaminen muutti hieman asennettani. Riimuvaltian Nousu on pelinjohtajalle helppo johdettava, alussa Hiekkasärkän kylä on tehty eläväksi kirjoittajan toimesta ja tarina toimii hyvin. Hiekkasärkkää käytetään myöhemmin uudestaan motivaattorina, mikä toimii hyvin. Myöhemmin taas kun tapahtuu suuri paljastus vihollisesta, pitäisi pelaajilla olla halua pysäyttää tulevat tapahtumat. Kuitenkin tein itse virheen tässä kohtaa. Yritykseni saada heidät miettimään aluetta uhkaavaa pahaa ja sitä kuka sen pysäyttäisi meni puihin pahasti. Toisin kuin ensimmäisellä ryhmälläni, olin tiputellut vihjeitä pitkin kampanjaa tästä pahuudesta mutta kun pahuus ensimmäistä kertaa puhui heille, pelaajat ohittivat sen olan kohautuksella, ainakin verrattuna ensimmäiseen ryhmään joka otti asian siltä istumalta tehtäväkseen. Vasta paljon myöhemmin pääsin korjaamaan virheeni kun pelaajilta oli pallo täysin hukassa. Kuitenkin tämä virhe ei mielestäni johdu tarinan heikkoudesta tai kirjoittajasta vaan pelinjohtajasta joka koitti herätellä pelaajia salamyhkäisillä vihjeillä ja loruilla. Selvästi tämä lähestymistapa ei toiminut tällä ryhmällä joten opittavaa on vielä tämänkin kampajan vetämisestä. Toisaalta tietystä rutinoimisesta kertoo se, että vedin kaksi pelikertaa ilman materiaaliani.

Pelaajien tuntemisesta päästäänkin tämän kampanjan pelaajiin ja heidän hahmoihinsa. Pelaajat olivat tuttuja mutta yhdelle heistä en koskaan ollut vetänyt peliä ja kahdelle muulle (veljekset) olin johtanut ala-asteella viimeksi. Oli hauska päästä näkemään millaista heidän yhteistyönsä olisi ja millaiseksi peli muuttuisi ajanmyötä. Pelimekaniikka ei ollut kovin tuttu kenellekkään, 3.5 sekä AD&D:n toinen laitos olivat tutumpia. Alkukampaja sisälsikin sääntöjen tarkistamista enemmän kuin ensimmäisellä ryhmällä koska tiettyä "powerpelaamista" oli havaittavissa (tai porsaanreikien etsintää, kummin vain).

Mikko (kolmikon vanhin, itseäni yli kymmenen vuotta vanhempi) pelasi puoliörkki palkkasoturia, jolla ei juuri ollut sukulaisia kampanjan päänäyttämöllä. Pelityyliltään ehkä enemmän sivusta seuraaja mutta varsinkin alkukampanjasta esitti ehkä toimivimmat ideat muulle ryhmälle. Oppi säännöt kampanjan loppuun mennessä, joten tietty tavoite saavutettiin. Visa (veljeksistä vanhempi, itseäni kaksi vuotta vanhempi) pelasi parannuksen ja anteeksiannon jumalattaren palvelijaa. Visan roolinsa oli tietty johtajuus, jonka muut luovuttivat hänelle. Hänen hahmonsa hoiti usein puhumisen ja hoiti myös päiväkirjaa pj:n pyynnöstä. Sortuva ylisuunnitteluun kummallisissa kohdissa, joka aiheutti hieman ongelmia nuoremman veljen kanssa. Pyry (ryhmän nuorin ja edellisen pelaajan nuorempi veli, itseäni vuoden nuorempi) pelasi klassista sankarisamoojaa joka pitää viinasta/tms. Toimelias pelaaja, joka ajoi ryhmää eteenpäin kun en antanut selkeää suuntaa. Mielenkiintoisena huomiona se, että Pyry oli pelaajista se joka myös turhautui jos muut eivät tienneet mitä tehdä tai jos sorruttiin ylisuunnitteluun. Ehkä hieman toiminta- kuin draamapelaaja, turha seisoskelu aiheutti hermostumista. Hahmot toimivat hyvin keskenään vaikka pelaajilla välillä olikin hieman kitkaa vaikkei mitään peliä kaatavaa (onneksi) vastaan tullutkaan. Koitin koko kampanjan ajan hioa pelaajista pois näitä peliä ukoisesti haittaavia särmiä, onnistuen kohtuullisesti. Ehkä ainoa mikä jäi edelleen ennalleen on pelin ulkopuolisen paskan jauhanta johon pelaajani olivat hyvin helposti sortuvia (itse sorruin taas satuilemaan siitä mitä aiempi ryhmä teki jossain kohdassa, joten en ole sen parempi).

Kokonaisuutena erittäin hyvin mennyt kampanja. Toimintaa, huumoria ja draamaa sopivassa suhteessa yhdistettynä erittäin toimivaan tarinaan ja kolmeen aktiiviseen pelaajaan. Mitä muuta pelinjohtaja voi pyytää? Jos pelaajani lukevat tätä niin kiitoksia paljon monista tunneista joita Riimuvaltian Nousun kanssa vietimme.

Lopuksi

Hyvä kampanja takana ja uusi siintää edessä. Karmiinivaltaistuimen Kiroukseen on tehty nyt neljä hahmoa ja kaksi on vielä valmistumassa. Yhdellä hahmoista on valmis taustatarina ja muutamaa ollaan hiottu kuntoon tämän viikon aikana. Tavoite olisi aloittaa joululomilla ja pelata lomalla useampikin kerta. Kuusi pelaajaa tuo haasteensa mutta olen valmis. Preppaustyötä olen tehnyt jo viime kuusta asti, suomennoksia ja proppeja joista toivottavasti on iloa itse pelissä. Nyt koitan päättää aloitanko kampanjalle ketjun Paizon foorumille, Mekanismiin vai teenko tytärblogin kirjanpitoa varten.

Varkaiden Neuvostoa pelaamassa, osa 3

"Me vahvistumme"
-Theonin kasvattisuvun tunnuslause


Muutamaa päivää vajaa kaksi kuukautta kului mukavasti Varkaiden Neuvosto-seikkailupolkua kolutessa. Matka päättyi viime lauantaina, kun viimeinen osa, "Kahdesti Kirottu Prinssi", sai sopivan eeppisen loppunsa. Kiitos helpon aikatauluttamisen ja pelaajien aktiivisuuden saimme kamppiksen etenemään sellaisella tahdilla, että yksityiskohdat sekä juoni kokonaisuutena pysyivät hyvin mielessä. Tahdista kertoo se, että ensimmäiset kuusi pelikertaa pelattiin kahden viikon sisällä, jona aikana Riimuvaltian Nousua pelattiin juuri ja juuri kaksi pelikertaa.

Seikkailupolun viides osa, "Kärpästen Äiti" palasi takaisin samoille uomille, jotka luotiin jo toisessa ja kolmannessa kirjassa. Kirjan alku sisältää myös ison poikkeuksen aiempaan polkuun: sankarit poistuvat kaupungista pidemmäksi aikaa. Ajan pituus riippuu pitkälti heistä itsestään. Metsäreissua seuraa tunkeutuminen vihollisen tukikohtaan eli taas vähän talokönyämistä. Ehkä ainoa osa jossa aloin kyllästyä loputtomaan ovien availuun ja arvailuun mitä hyppää päälle. Pj kuitenkin karsi kohtaamisia mitä ehdottomasti kannatin. Pari kivaa ansaa yllättivät mukavasti. Kolmannessa kirjassa mainittu ja taustoitettu henkilö esittäytyy hahmoille kirjan lopussa, mikä nostattaa tunnelman kyllä kattoon. Hyvällä tuurilla myös koko juoni toisesta kirjasta sulkeutuu ja fiilis on mitä palkitsevin. Tätä kirjaa tähditti hienosti se, että Greg A. Vaughan oli ripotellut erilaisia otuksia Pathfinderin aiemmista seikkailupoluista, sekä Bestiaryn kummallisuuksia mukaan. Varsinkin kun ne sopivat mainiosti juoneen ja teemaan.

"Kahdesti Kirottu Prinssi" avautui hienona salapoliisi- sekä diplomaattityönä, onnistuen muokkaamaan pelaajien käsityksiä Hornanrotari-järjestöstä sekä Länsikruunun aatelisista. Kirjan keskiosa aiheutti hieman kummastusta pelaajien keskuudessa mutta tämä helpottui kun tajusin, että poiketen aiemmista kirjoista, "Kahdesti Kirottu Prinssi" on jonkin asteinen hiekkalaatikko. Paljon loppuduunia tehtäväksi ja (lähes) vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Sosiaalinen tekeminen ei lopu kirjan alkuun mutta vihollisen suunnitelmat johtavat siihen, että "random encountereita" sataa tasaiseen tahtiin. Kirjan loppu on mukavan eeppinen. Tarinan ei myöskään tarvitse loppua "Kahdesti Kirottuun Prinssiin" vaan voi jatkua pj:n panostuksella vielä pidemmälle. Loppu on vähintään tyydyttävä.

Seuraavaksi luvassa... ja muita mietteitä

Varkaiden Neuvoston loppuminen päätti hyvät kaksi kuukautta, jona roolipelaaminen oli vahvasti mukana. Riimuvaltian Nousu-kampanja jatkuu edelleen, viimeistä osaa on nyt pelattu neljä pelikertaa ja tavoite olisi saada kampanja loppumaan ennen joululomia. Seuraava Pathfinder kampanja on valittu: Karmiinivaltaistuimen Kirous sai suosiota pelaajien keskuudessa mutta painavin syy oli oma haluni vetää tämä kampanja täsäs kohtaa, kun lähes kaikilla pelaajilla on Riimuvaltian Nousu tuoreessa muistissa. Sain koko seikkailupolun viime jouluna lahjaksi pelaajilta, jotka olivat mukana ensimmäisessä Riimuvaltian Nousu-kamppiksessa joten on vähintään oikeutettua pistää lahja käyttöön. Kingmaker saa jäädä odottamaan toista aikaa, olkoonkin myös hyvä seikkailupolku.

Se mikä uudessa kampanjassa eniten aiheuttaa päänvaivaa on se, että pelaajia on näillä näkymin kuusi eli koko Peliporukka Saamattomien tämän hetkinen vahvuus. Ryhmä on iso seikkailupolulle normaalisti tarkoitettuun mutta se on myös isompi mihin pelaajat tai itse olen tottunut. Suurin osa pelaajista pelaa ensimmäistä kertaa yhdessä pidempää kampanjaa, joten pelaajien toimivuus keskenään on myös testin alla. Tiettyjä kulmia olen niin pelaajana kuin pj:nä pyrkinyt pyöristämään pelaajistani mutta tulokset näkyvät vasta itse pelitilanteessa. En silti aio vaipua epätoivoon, sillä tunnen pelaajani ja hekin toisensa muista kuviosta kuten Blood Bowlista, joten mahdollisuuksia on vaikka mihin. Muutama mainio hahmoviritelma on eteeni tuotu ja jos muut ovat samalla aaltopituudella niin ainakin hahmot toimivat seikkailupolussa hyvin.

Roolipelirintamalla on muuten hieman hiljaisempaa. Star Wars: Saga-painosta olen lueskellut pienen tauon jälkeen ja hinkua olisi pelata tai johtaa myös sci-fiä, vaihteluksi fantasialle. Tai vähemmän korkeaa fantasiaa, vastapainona Pathfinderin melkoisen korkealle fantasialle. Kuitenkin tuleva Karmiinivaltaistuimen Kirous rajoittaa aikatauluja jonkin verran. Haluan vakiopelipäivän ja mahdollisuuksien mukaan myös -pelipaikan joten en vielä uskalla etsiä pelaajia Saamattomista. Kuitenkin Pathfinder on heille se ykköspeli tällä hetkellä. Samassa asemassa Star Warsin kanssa ovat  myös Heimot, Dragon Age RPG ja LotFP. "Kevätkausi" näyttää myös pääosin Pathfinderilta, koska kahdella pelaajalla on tällöin yo-kirjoitukset sekä haut kouluihin joten toiselle kamppikselle ei ehkä löydy aikaa kirjoitusten ja pääsykokeiden ohella.

Winter is coming..

Roolipelaamisen, pelaamisen suunnittelun ja loikomisen ohella olen ahminut lisää Tulen ja Jään Laulu-sarjaa.Kolmas osa, "Miekkamyrsky 1" on tällä hetkellä hieman yli puolen välin luettuna ja vastaavan niminen kakkososa pitäisi pistää varaukseen Tampereen pääkirjastosta. George R.R Martin on kyllä tehnyt hyvää työtä kirjojensa kanssa, sillä kun kirjaan tarttuu sen kanssa menee helposti useampia tunteja. "Valtaistuinpeli" oli paras lukemani fantasiakirja mutta seuraavat osat eivät ole olleet ainakaan huonompia. Myöskin kirjat ovat mainiota innoituksen lähteitä roolipeleihin, "Miekkamyrskystä" sain mainion kampanja idean Dragon Age RPG:hen, sekä nimiä tuleviin kampanjoihin.
Muutama rivi Tulen ja Jään Laulun hahmoista:

-Tyrion Lannister: "Peikko" on suosikkihahmoni koko sarjassa. Valtaistuinpelissä Tyrion hämmensi hyvin paljon, osittain pidin hänestä mutta osittain taas en. Kuninkaiden Koitos muutti suhtautumiseni kokonaan, Tyrion on mielenkiintoinen kaveri jonka nimi otsikkona pakottaa aina jatkamaan lukemista. Lannister muttei silti Lannister.
-Sansa ja Arya Stark: Starkin tytöt.. Ensimmäisen kirjan jälkeen Arya oli näistä se mielenkiintoisempi tapaus mutta kahdessa seuraavassa Sansan pisteet ovat myös nousseet ylöspäin. Varsinkin Sansan ja Hurtan kohtaukset ovat olleet mieleeni.
-Robb Stark: Martinilla on mielenkiintoinen tapa kuvata Robbin kasvua mieheksi tämän äidin Catelyn Starkin kautta. Ratkaisu on sikälikin mielenkiintoinen, että muilla Starkin lapsista on omia lukuja paitsi vanhimmalla ja nuorimmalla Rickonilla. Jään odottamaan mitä tällä rintamalla tapahtuu.
-Jon Nietos: Suosikkihahmojani Tyrionin ohella. Muuri ja Mustat Veljet ovat mielenkiintoista luettavaa. Jonilta odotan myös tulevaisuudessa jotain erityistä..
   
Tälläistä tällä kertaa. Vähän pidempi päivitys harvanlaisen päivittelyn vastapainoksi. 


ps. Allekirjoittanut pääsi viikonlopun seurakuntavaaleissa lävitse (38 ääntä) eli edustaa seuraavat neljä vuotta kotiseurakuntansa valtuustossa. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.

Varkaiden Neuvostoa pelaamassa, osa 2

Kampanja on edennyt jo viimeiseen kirjaansa mutta tässä merkinnässä keskityn osiin kolme ja neljä. Varkaiden Neuvosto on parantunut vanhetessaan ja ehdottomat huippukohdat ovat tulleet kahden ensimmäisen osan jälkeen olkoonkin, että pelaajien kasvaminen kampanjan aikana on vaikuttanut vahvasti fiilikseen koko kampanjasta. "Mitä Lepää Tuhkassa" ja "Infernaalinen Ilmiö" ovat vahvoja jopa yksin seistessään mutta osana kamppista erittäin hyviä tunnelma paukkuja.

"Mitä Lepää Tuhkassa" jatkaa samaa tapahtumaketjua johon "Kuusiosainen Koitos" jätti tarinan. Vahva linkki tarinassa mahdollisti jopa sen, että vaihdoksen kirjojen välillä olisi voinut piilottaa kokonaan, mistä kirjoitin jo edellisessä Varkaiden Neuvosto merkinnässä. Tarina jatkuu valottaen erään merkittävän järjestön historiaa Länsikruunussa, johtaen myös siihen miksi se tuhoutui ja mistä tuhotutumisen aikaisten jäsenten jäämistöt voitaisiin löytää. Lopulta sankarit heitetään järjestön tukikohtaan (joka sanalla sanoen, on aivan mahtavan nostalgista) ja kohtaamaan sen vaarat, niin vanhat kuin uuudet.

Tyyli, jolla koko tarinan taustaa valotetaan on aivan mahtava. Salaperäisiä vihjeitä, muistikuvia, suoria tarinoita jotka kumoavat kaikki teoriat tähän asti. Vähän kuin CSI sijoitettuna renesanssin Venetsiaan ja soppaan heitetään noituutta ja mystiikkaa. En voinut muuta kuin pitää. Taas kerran pj teki hyvää työtä fiiliksen luomisessa. Sen Järjestön (tm) tukikohdan tutkiminen oli myös hauskaa, kerrassaan kummallisia kohtaamisia ja tapahtumia.

"Infernaalinen Ilmiö" aloittaa kamppiksen loppusuoran ja myös sen osan jota pelkäsin etukäteen: viimeiset tasot ja pelin hidastumisen kun ominaisuuksia on jokaisella ammatilla kourallinen. Kiitos Paizon laskuvirheen kokemuksen jakamisen suhteen, neljäs osa sijoittuu tasoille seitsemän ja kahdeksan joten hirveää hajoamista ei ole tapahtunut. Oikeastaan on vain hyvä, että kampanja ei veny aivan korkeimmille tasoille, koska taistelut pysyvät nopeina ja hahmoja voidaan haastaa erilaisilla vastuksilla luontevasti.

Neljäs osa alkaa yllättäen ja heittää myös aiemman juonen vähän sivummalle, uudempi vaara uhkaa kaupunkia. Mainiot eph:t kirjan alussa luovat hyvän tunnelman mutta antavat myös kasvot viholliselle jota vastaan hahmot heitetään aiemman vihjailun sijaan. Itse tapahtumapaikka on hyvin suljettu ja luolastomainen mutta jotenkin raikas silti vaikka luolastomaisia tapahtumapaikkoja kampanjassa on jo nähty useita. Ehkä joku voisi jo puuttua näihin mutta itselläni ei ole ongelmia juuri ollut vaikka inhoan luolastoja. Hyvä laatu ja sekaan heitetyt arvoitukset hämäävät niin paljon, että inho unohtuu. Arvoituksilla ja kunnon "ei tämä ole mahdollista"-kohtauksilla saadaan kyllä huomio kääntymään pois luolastomaisesta rakenteesta. Niin ja loppuvihollinen on vaarallinen. Jos voititte, olitte oikeasti vain onnekkaita.

Varkaiden Neuvoston viimeinen osa alkaa viikonloppuna ja myös yhden vuoden viime perjantaina täyttänyt Riimuvaltian Nousu-kamppis on jo viimeisessä kirjassa. My GM-sense is tingling! Asiallisesti, tällä hetkellä harkitsen kahden kampanjan väliltä: Karmiinivaltaistuimen Kirous ja Kingmaker (käännös uupuu vielä) ovat lähes samalla viivalla, olkoonkin että ensimmäiseen olisi neljä hyvin tarinaan sopivaa hahmokonseptia tarjolla. Tästä ehkä myöhemmin lisää.

Varkaiden Neuvostoa pelaamassa, osa 1

"Terveisiä Länsikruunun Vapauttajilta!"
-Theon Tyrell

Tämän hetkinen Pathfinder-kampanja on edennyt mukavalla tahdilla, kolmessa viikossa kuusi pelikertaa. Tänään aloitimme jo kampanjan kolmannen osan joten kamppiksen puoliväli lähenee kovalla tahdilla. Alun perin en ollut kampanjasta kovin innoissani, olin tehnyt huhujen ja alkutietojeni pohjalta päätöksen ettei tämä kampanja ole kärkipäässä kun alan itse valita seuraavaa seikkailupolkua. Miten väärässä voikaan olla, kampanja on tähän asti ollut erittäin mainio ja haluan päästä tätä joskus johtamaan. Ajatusten purkamista tiedossa.

Ensimmäinen osa ("Erebuksen Äpärät") oli aika perinteinen, hyvin suora ja mielestäni liian lyhyt, aloitus seikkailupolulle. Vertailu kohteena ovat kaikkien muiden seikkailupolkujen startti osat ja tämä on heikoin. Ei huono mutta muihin verrattuna heikko. Kampanjan lähtökohtiin kuului se, että hahmoja kiinnostaa kaupungin auttaminen ja että nykyiseen tilanteeseen ei olla tyytyväisiä. Hahmot jotka eivät halua tehdä kaupungin hyväksi tekoja eivät toimi juurikaan toimisi tässä. Ensimmäinen kohtaaminen on jo sellainen, että hahmojen tulee valita varman kuoleman ja maanpetoksen väliltä, joten hahmoilla pitää olla motiivit lähteä mukaan toimintaan. Itsellä oli muutama ongelma ensimmäisessä osassa, lähinnä pelaajan vapauden kanssa mutta pelinjohtaja otti onkeensa ensimmäisen kerran jälkeen ja pelaajilla on ollut suhteellisen vapaat kädet toiminnan suhteen vaikka juonta seurataankin.

"Kuusiosainen Koitos" on nyt takana päin ja fiiliksiä onkin helpompi naputella kuin pari päivää sitten. Seikkailupolun toinen osa on vahva, monet ovat kehuneet parhaaksi osaksi mutta mieltäni varjostivat myös monet kommentit joissa kirjaa haukuttiin huonoimmaksi koko sarjassa. Itse pidin kovasti "Kuusiosaisesta Koitoksesta". Kirjassa on hyvät ainekset aivan käsittämättömään roolipelaamiseen mutta tämä vaatii pj:ltä panostusta sekä ryhmältä tiettyä "pokkaa". Omalla porukalla tämä meni ihan kiitettävästi, ryhmän sisältäessä täysin uuden roolipelaajan ja roolipelaajan joka on ehkä enemmän pelaaja. Itse olisin ollut valmis riehakkaampaan settiin mutta en halunnut asettaa muille paineita. Myös oman hahmoni kädettömyys esiintyessä vaikutti myös tähän. Seikkailun loppuosa on mainio luolasto (luit oikein) joka rasittaa pelaajien aivoja sopivalla tavalla ja tarjoaa sopivia haasteita. Itsellä tuli jotenkin Lamentationin luolaston rakennus ohjeet tätä pelatessa: ei rasiteta pelaajia monilla helpoilla kohtaamisilla vaan muutamalla haastavalla. Oikea ratkaisu varsinkin kun otti "luolaston" teeman huomioon.

Kolmas osa, "Mitä Lepää Tuhkassa" vasta alkoi mutta muutama aatos ehkä siitä on sopiva tuoda ilmi. Tämä ja edellinen osa ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, mikä teki siirtymisestä erittäin sujuvan. Riimuvaltian Nousussa siirtymät kirjojen välillä eivät ole kovin smootheja joten oli hienoa nähdä tälläinen ratkaisu. Pj heitti eteemme muutaman hyvän arvoituksen, joita on pohdittu ja ratkottu kahdella pelikerralla. Tänään selvitimme tapahtumien historiaa ja selvitimme arvoituksia loppuun ja näiden pohjalta jatkamme matkaa. Lupaavan oloinen kirja, varsinkin kun pj panosti arvoituksiin. Arvoitusten ratkominen on aina hauskaa kun siihen sisältyy selkeästi jokin pelin sisäinen palkinto.

Tarkemmin kampanjan tapahtumista voi lukea Laiskanlinnan Vallihaudasta mutta juonipaljastuksia on tiedossa rankalla kädellä. Itse toivon pääseväni joskus vetämään tätä vaikka alunperin en ollut kampanjan ideasta innoittunut. Ehkä Tampereelta tai Helsingistä löytyy opiskelijoita/tms. joille Pathfinder uppoaa ja pääsen Varkaiden Neuvostoa vetämään.   

Väliaika, kahvia ja kirjoja

Blogin pitämisessä pieni suvantovaihe tässä kuussa. Pelejä on harvakseltaan joten niistä ei ole satuiltavaa. Sen sijaan erilaisista kampanjaideoista voisi kirjoitella fiiliksiä mutta oikea käsi sen verran rikki  (jännetupintulehdus, veikkaisin), ettei kirjoittamisesta oikein tule mitään. Palaamme pienen tauon jälkeen, toivottavasti jo ensi viikolla.

Aika on kulunut Order of the Stickiä lukiessa, Heimojen maailmaa kerratessa ja siivotessa.  Ehkä seuraavassa merkinnässä on jotain Heimoista, joka on yksi suosikki pelejäni, olkoonkin ettei (tätäkään) olla päästy pelaamaan. Middenheim Master's Blood Bowl Leaguen uutta kautta olen myös suunnitellut, jos vain pelaajia tulee sopiva määrä , nyt näyttää vähän pahalta. Näissä merkeissä kohti viikonloppua.

Sarjakuvia ja Pathfinderia

Helsingin sarjakuvafestarit

Lauantai tuli vietettyä Helsingissä sarjakuvafestareilla. Vaikka sarjakuvat ei ole koskaan ollut ykkösjuttujani, ainakaan keräily mielessä (verrattuna roolipeleihin) niin päätin torstaina lähteä pistäytymään festareilla. Myös viimeisimmästä Helsingin reissusta oli kulunut reipas kaksi vuotta eli oli korkea aika lähteä ihmettelemän pääkaupunkiseudun elämää. Festarien tapahtuma-alue oli Lasipalatsi ja sen ympäristö joten myös suunnistamista oli luvassa.

Juna lähti yhdeksän maissa ja lähtöaika oli ehdottomasti liian aikainen, koska olen nyt noin vuoden elänyt hyvin vaihtelevaa unirytmiä. Tämän hetken unirytmi ei sisällä herätyksiä seitsemältä. Joka tapauksessa junalla matkustaminen oli mukavampaa kuin muistin ja sain jopa nukuttua. Kahvi oli turhan kallista joten kofeiini sai odottaa. Lasipalatsi löytyi helposti mutta väsymys oli viedä voiton. Milla Paloniemen haastattelun pysyin juuri ja juuri hereillä mutta myyntipöytien tutkiminen toi lisää virtaa.

Helsingin Fantasiapelit löytyi yllättävän helposti, vaikka monessa otteessa on sanottu ettei sitä tahdo katutasolta löytää. Helsingin liikettä on siunattu hyvänkokoisella liiketilalla, koska olin aivan myyty kaikesta näytillä olevasta. Roolipeliosio varsinkin saa hyvän arvosanan, verrattuna Tampereen liikkeeseen joka jää toiseksi monelle muullekkin kaupalle valikoimassaan. Vaikka mangaa oli hyllymetreittäin niin pääpaino oli silti mielestäni lauta-, rooli- ja miniatyyripeleillä mikä lämmitti sydäntäni. Olisimpa päässyt Helsingin kauppaan harrastukseni alkuaikoina täyden lompakon kanssa niin olisi Kerp-tuotteet vaihtaneet omistajaa, nyt vastustin kiusausta tehdä heräteostoksia ja keskityin tarpeelliseen.

Takaisin Lasipalatsin alueelle. Lisää pöytien tutkimista, parin sarjakuvan tekijän haastattelu ja raitista ilmaa. Pongasin NiTessinen mutta jätin esittäytymisen toiseen kertaan kun olimme jo lähdössä juna-asemalle. Veli tekikin enemmän ostoksia ja niistä on päässyt nauttimaan. Hyvä reissu vaikka junailu tulikin kalliiksi ilman opiskelijakorttia.


Varkaiden Neuvosto

Paluu pelaajan paikalle on tiedossa kun aloitamme paikalliskamppiksena Varkaiden Neuvosto-seikkailupolun. Veli on pitkään halunnut johtaa Varkaiden neuvoston ja kahden muun pelaajan toivoessa samaa lähdin mukaan. Roolikseni jäi meleehahmon pelaaminen joten päätin lähteä testaamaan Advanced Player's Guiden cavalier-ammattia, joka sai käännöksekseen "valan vannonut ritari" kuten eräässä hyvässä fantasiakirjassa. Puolentoistakäden miekkaa heiluttaen Theon Tyrell puolustaa Länsikruunun kansalaisia viimeiseen hengenvetoonsa uskollisen hevosensa Joffreyn kanssa, kuten on vannonut Kilven ritarikunnalle. Hyvän oloinen kampanja tiedossa, kaksi muuta pelaaja ovat myös motivoituneita ja hahmot vaikuttavat sopivan yhteen kivuttomasti. Pitäisi varmaan aloittaa sopivan ritarifigun etsiminen, kun tätä nykyä miniatyyrien maalaaminen maistuu paremmin kuin pitkään aikaan.

Hahmoista ja muusta voi lukea tarkemmin veljeni blogista.

Riimuvaltiaiden Jäljillä

 "We be goblins, You be food!"
-Goblin Song

Riimuvaltiain Nousu (Rise of the Runelords) on Paizon ensimmäinen seikkailupolku (adventure path) ja ainoa, jota olen itse johtanut. Ensimmäinen kampanja päättyi viime tammikuussa kestettyään kahdeksan kuukautta ja ollen pisin yhtäjaksoinen kampanja ikinä. Toisella kampanjalla tulee vuosi täyteen ensi kuun lopussa. Riimuvaltiain Nousulla on tietty paikka peliporukassamme, kampanjaa muistellaan ja siihen viitataan tietyllä arvokkuudella. Kuten eräs pelaaja totesi: "se hyvä kamppis".

Pathfinder ja Riimuvaltian Nousu kulkevat käsikädessä. Edellisessä Pathfinder merkinnässä puhuin miten peli aloitti uuden kauden harrastuksen parissa ja iso kiitos kuuluu tälle kamppikselle. Pidän "hyvän" seikkailun tekemistä haastavana ja Paizo hoiti homman hyvin puolestani, saan johtaa laadukasta tavaraa pelaajilleni. Merkki siitä, että pidän näkemästäni on se, että vedän samaa kamppista toistamiseen vaikka olisi ollut mahdollisuus valita jokin muu seikkailupolku. Päivitetyn kamppiksen vetäminen on ollut vielä hauskempaa kun sudenkuoppia on voinut täyttää ja näin tehdä pelistä vielä parempaa.

Ensimmäisestä kampanjasta voi lukea Mekanismista, juonipaljastuksia totta kai luvassa. Toisesta kampanjasta ei ole merkintöjä missään mutta se on kulkenut samoja linjoja pitkin vaikka hyvin erilaisia ratkaisuja on nähty. Vaikka seikkailupolku on hyvin vahvasti valmis tarina, jota pelaajat seuraavat niin olen omissa peleissäni painottanut, että pelaajilla on hiekkalaatikko edessään mutta ehkä oikeammin olisi puhua valehiekkalaatikosta. Pelaajat voivat tehdä mitä haluavat mutta tarina etenee ja pelaajat päätyvät osaksi sitä tavalla tai toisella. Onneksi ei ole ollut ongelmia tämän kanssa vaan pelaajat ovat osanneet sovittaa hahmojensa päämäärät tarinaan sopiviksi.

Itse en pelaajana ole paras mahdollinen pelaamaan seikkailupolkua. Tämä tuli hyvin selväksi viime keväänä kun pelasin veljen johtamassa Toinen Pimeys (Second Darkness)-kampanjassa. Vaikka kuinka koitin asennoitua pelaamaan valmista tarinaa niin pelaaminen oli välillä hyvin tuskaista kun tapahtumat olivat pakotettuja, suorastaan putkijuoksumaisia. Puolustukseksi on sanottava, että pelinjohtaja johti ensimmäistä kertaa peliä ja kyseinen seikkailupolku ei ole vahvin Paizon tuotannossa. Uusi tilaisuus on tulossa kun lokakuussa aloitamme Varkaiden Neuvosto-kampanjan (Council of Thieves).

Sekalaisia aatoksia Pathfinderista. Mielelläni kirjoittaisin lisää aiheesta mutta tietyn focuksen ottaminen on kovin hankalaa, joten kertokaa mitä haluaisitte Pathfinderista lukea tämän blogin kautta. Arvosteluja kirjoista, peliraportteja, mikä vain oikeastaan käy.

ps. George R.R. Martinin Valtaistuinpeli on ehkä paras fantasiakirja ikinä.

Dragon Age RPG, osa 3: Tarinan Loppu

“In war, victory.
In peace, vigilance.
In death, sacrifice.”

Grey Warden motto

Tiistai (23.8) oli merkittävä päivä porukamme Dragon Age-kamppikselle sillä se tuli päätökseensä ja samalla myös ko. kamppiksen pj olisi vuoden poissa pelipöytämme äärestä. Tuntemukset heittelivät hyvinkin paljon, sillä kampanja sai eeppisen päätöksen mutta samalla myös hyvin avoimen: tarina voi vielä jatkua tai jäädä tuohon. Pj:n lähdön tajuaminen veikin sitten hetken pidempään mutta onneksi jäähyväiset voitiin jättää yhteisen harrasteen parissa.

Urheilukisoista tarina vei sankarimme taisteluun vihademonia ja tämän kulttilaisia vastaan, kiidätti heidät Maagien Tornin, Kappelin ja Harmaiden Vartijoiden toimesta Orzammariin jossa kohdattiin isohko yllätys (Garrickin idylinen kuva kääpiöstä ainakin hajosi) ja samalla moni syy selkeni sankareille. Kuitenkin ryhmän jäsenten motiivit menivät täällä jo ristiin, tuoden ongelmia myöhemmin. Seuraava etappi johdatti sankarit lähelle Korcarin erämaata, jossa kummallinen kylä onnistui sekoittamaan Garrickin pään niin, että selkeästi vihamielinen yksilö pääsi häntä (ja samalla muita) huijaamaan. Huijaus, joka oli tuottaa monta viatonta uhria. Totuuden jälkeen kärsittiin paha tappio kun selkeä liittolainen menehtyi väijytyksessä. Dalish-haltiaklaani oli tuhoutua tuntemattoman voiman edessä mutta sankarien vahvuus yllätti heidät itsensäkkin. Kamppanja päättyi kylmään ryhmän hajoamiseen kun Elora jätti kaksi muuta sankaria, jääden dalish-haltioiden luokse yrittäen paeta omaa kohtaloaan.

Siinä lyhyesti ja hyvin ympäri pyöreästi koko kamppanjan tapahtumat. Matkaan mahtui monta hienoa ja unohtumatonta käännettä. Itse toivon, että kampanja pääsee jatkumaan vielä joskus, yhden uuden hahmon voimin, koska Dragon Age RPG nousi hyvin lyhyessä ajassa suosikkipelini asemaan. Eniten kiittäminen totta kai pj:tä, joka loihti tämän kaiken eteemme. Systeemin keveys ja yksinkertaisuus on se syy miksi pelin parissa haluan edelleen pysyä. Maailma on yhtäaikaa tuttu ja tuntematon, joka passaa itselleni varsin hyvin. Thedakseen ja pelkästään Fereldeniin mahtuu hyvin paljon erilaista sisältöä josta/johon on helppoa ammentaa uutta. Pj:mme teki tämän kyllä hienosti, sillä pc-pelin läpihakanneena sain silti paljon uusia ja ihmeellisiä kokemuksia.

Valmisseikkailu The Dalish Curse on luvun alla ja tänään hyllyyn löysi tiensä myös gm's screen ja toinen valmisseikkailu A Bann Too Many eli Dragon Agen tiellä tullaan vielä jatkamaan.

Uuden aallon aloittaja, Pathfinder RPG

Roolipelit väistyivät sivummalle ala- ja yläasteen vaihteessa eli tuossa 2000-luvun alussa. Vaikka välillä tuli  sekalaisesti pelailtua Kerpiä niin miniatyyripelit (ts. Warhammer Fantasy Battle) veivät harrastusajan roolipeleiltä. Yrityksiä elvyttää vanhaa harrastusta ei juurikaan ollut, lukuunottamatta mainiota Twilight: 2000-kamppista joka jatkuu edelleen satunnaisella aikataululla mutta tämä ei silti aloittanut uutta tulemista vaan toimi vain ensiapuana. Kuitenkin itse olin edelleen kiinnostunut vetämään pelejä ja odotin vain sitä lähtölaukausta ostamalla erilaisia pelejä hyllyyn. WoD ei napannut muita, Heimot kyllä inspiroi mutta ei myöskään herättänyt kauheaa kiinnostusta, Cyberpunk 2020 koki myös vähän saman. Voi olla etten "kaupannut" pelejäni kovin hyvin mutta kesällä 2009 eli kun lukio oli onnellisesti takana päin, saatiin se ensi askel.

Olin seurannut Pathfinderin syntymistä mielenkiinnolla jo pitkään ja olin hankkinut kehujen perusteella Rise of the Runelords-seikkailupolun ja tsekkaillut sen lävitse. "Nättiä settiä", olivat ajatukset kirjoista. Kun keväällä 2009 eräs kaverini totesi, että olisi hauskaa pelata taas roolipeliä (kaveri oli kerran aiemmin koittanut roolipelaamista) niin löin hänelle pelaajan opasvihkon kouraan ja otin toiseen paikkakuntalaiseen kaveripelaajaan yhteyttä. Veli oli totta kai mukana eli peliporukka oli kasassa, samoin itselleni se vaikein osa, eli seikkailu. Riimuherrojen Nousu-kamppis starttasi kesäkuussa ja kesti tammikuuhun. Roolipelaamisen riemua, niin vanhojen aikojen muistoksi kuin myös uuden ajan alkamisen merkiksi. Toinen Riimuherrojen Nousu-kamppis alkoi  lokakuussa ja pyörii edelleen edettyään jo yli puolen välin. Pathfinderin merkitsemällä tiellä on nyt uuden aallon aikana pelattu kahden vuoden tauon jälkeen Twilightia ja Dragon Age RPG:tä, sekä uudet pelinjohtajat ovat kokeilleet siipiään. Toinen Pimeys-kamppiksen veti veljeni ja Dragon Age RPG pyörii toisen ensimmäisen kamppiksen pelaaajan vetämänä.

Pathfinder oli helppo tapa avata taas roolipelaaminen omassa porukassa. Ensinnäkin kun oma tyylini pj:nä on se, että mekaniikka käytetään vain kun tarvetta sille niin pelaajat pääsivät oikeasti roolipelaamaan pitkästä aikaa. Myös kampanjan hyvä taso piti mielenkiintoa yllä. Homman ratkaisi se, että en voinut kesällä lähteä armeijaan joten peliä pystyttiin jatkamaan tauotta läpi syksyn ja tästä jäi polte saada lisää. Myös toisen kamppiksen aloittaminen toisen porukan kanssa takasi Pathfinderille hyvän tulevaisuuden peliporukkassamme. Kerpin aikaiset taulukkoselaamiset olivat myös historiaa, peli oli notkeaa ja sujuvaa suurimmilta osin. Vaikka d20-systeemeissä on aina ongelmia niin Pathfinderissa ongelmat eivät ole koko peliä kaatavia ja kun pelaajat oppivat perusmekaniikan niin peli on hyvin pitkälle nopea tempoista. Vasta myöhemmillä tasoilla peli hidastuu itseäni häiritseväksi, kun hahmoilla alkaa olla ominaisuuksia, loitsuja ja kykyjä A4:sen verran.


Pathfinderin viitoittamalla tiellä jatketaan tulevaisuudessakin, sillä Paizon fanipoikana olen totta kai ostanut muita seikkailupolkuja niiden ilmestyttyä, aikaa on taas kerran vähemmän kuin pelejä vedettäväksi. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen päästään seuraavan seikkailupolun kimppuun.

MökkiCon10 by Peliporukka Saamattomat

 "Eli pelin idea on, että me asutaan kämppiksinä ja elellään siis saman katon alla."
"Ai TON kanssa, joo mää taidan tästä mennä..."
-Kaksi Saamatonta Chez Geekin äärellä

Tuli vietettyä mukava viikonlopun avaus (pe-la) kaverin mökillä Sahalahdessa, noin 40 kilometrin päässä Tampereesta. Reissun tarkoitus oli olla porukalla yhdessä vielä ennen kun yksi lähtisi vuodeksi jenkkeihin vaihtoon ja samalla pelata esimerkiksi Blood Bowl-liigamme (Middenheim Master's Blood Bowl League) finaaliottelu oikein näytös tyyliin. Reissu alkoi sikäli hyvin, että kaikki kahdeksan jäsentä olivat vapaalla töistä ja muista vastuista ja kaikki pääsivät perille ilman kommelluksia, vaikka omasta autostani hajosikin pakoputki lopullisesti mökkitiellä.

Pelinvetämisvastuu oli aika pitkälti omilla harteillani, Pathfinder Societyä oli kaksi skenaariota valmisteltuna (Among the Living ja Tide of the Morning), sekä E.N.O.Cin  valmisoperaatio Eisenberg oli vetämiskunnossa. Tosiasiassa hieman yli 24h kestäneellä mäkkitripillä ei pelatut näin paljoa roolipelejä, kun oli Blood Bowlia ja korttipelejäkin ratkottavaksi. Among the Living skenaario tuli vedettyä, sekä ratkottiin loppuun Riimuherrojen Nousu-kamppiksen kesken jäänyt taistelu. Myös Lamentations of Flame Princessin vetämiseen olin valmistautunut mutta aika todellakin "loppui kesken". Kuitenkin vedetyt pelit olivat menestyksiä monella tapaa. PFS-skenaario päättyi rumasti kaikkien hahmojen kuolemaan, koska tier 3-4 oli vain liian haastava kolmelle 3. tason hahmolle ja kahdelle 1. tason hahmolle. Pj:n ominaisuudessa päätin, että skenaariota "ei tapahtunut" vaan pelaajat saavat jatkaa vanhoilla hahmoillaan koska haastavuuden nostaminen oli huono idea pj:n suunnalta ryhmän sisältäessä ensimmäisen tason hahmoja.

Korttipeli puolella vanha tuttu Chez Geek tuli kaikille porukkamme jäsenille tutuksi, saaden hyvän vastaanoton. Muut virittivät myös tajuntansa munchkaamisen ihmeellisyyksiin, itse jätin tämän riennon väliin. RopeConin jälkeen Munchkin on maistunut pitkälti samalta, se joka saa ammatikseen varkaan on suurella todennäköisyydellä voittaja. Chez Geek on aina erilainen ja siksi mainiota ajanvietettä. Kahdeksalla pelaajallakin peli toimii mukavasti olkoonkin, että nukkuminen on lähes mahdotonta. Doom-lautapeliä yhden kaverin vetää mutta tämäkin jäi muun toiminnan ohessa pois ohjelmasta.

Blood Bowl-liigamme finalistit olivat Cold Blood Stabbers ja Tichy Tinkerbells, pimento- ja korkeahaltiat siis vastakkain. Oma joukkueeni, Altdorf Giants (ihmiset) jäivät ulos finaalista Stabbersien toimesta ja kauden ennakkosuosikin asemassa ollut PuPo BBC tippui kahden välierän matsin jälkeen ja joukkue hajaantui omille teilleen tappion jälkeen. Finaali oli tiukkaa "haltiapalloa", joka  päättyi Cold Blood Stabbersien voitoksi. Näin jo toista kertaa sama valmentaja vei kauden. Ensi kaudella on kuitenkin muutosta luvassa koska valmentaja koutsaa vuoden jenkeissä. Onnittelut joka tapauksessa.

Kokemuksena erinomainen viikonloppu joka otetaan ensi kesänä uusiksi. Hyviä hetkiä pelien, ruuan, ihmisten ja ruuan äärellä. Seuraavalla kertaa ollaankin sitten vähän pidempi aika, jotta voidaan pelailla vielä enemmän. Reissun ehdottomia tähtihetkiä oli ei-roolipelaaja jäsenen kysymys "voisitko vetää jonkun minipelin huomenissa mulle, jäi kiinnostamaan?"

Aarteita muttei ruokaa

Ei tullutkaan vielä juttua Pathfinderista osa syyllisenä se, että pöytäköneen huolto on venynyt yllättävän pitkäksi ja tällä läppärillä ei pysty kirjoittamaan niin, että jaksaisin sitä pitkään. Joten lyhyehkömpi päivitys tässä välissä liityen rahan käyttöön. Viimeisin kuukauden sisällä kulunut rahaa juurikin roolipeleihin melkoisesti joten katsotaampa mitä on tullut hankittua.

Ropeconista mukaan tarttui yhtä sun toista. Pathfinderia Gamemastery Guide ja Stolen Land (King Maker AP:n ensimmäinen osa). Ensimmäistä ei ollut alunperin tarkoitus hankkia ollenkaan vaan odottaa Advanced Player's Guidea mutta toisin kävi. Osoittautui näppäräksi opukseksi vaikka osa jutuista on enemmän tai vähemmän turhia. EPH-galleria on ihan hauska osansa josta voi soveltaa nopeasti eph:ta tarpeeseen. Stolen Landin tiesin hyväksi tuotteeksi jo ennen ostoa, kehuja kerännyt seikkailupolun aloitus. Ei pettänyt.

Myrrysmiehet kauppasivat myös Roudan maan, joka on mainio lähde kun lähtee kehittämään jotain "omaa" ylipäätään mihinkään. Saa paikkansa hyllystäni. Näin siis Ropeconissa.

Pathfinderia tuli hankittua suoraa Paizolta, King Maker-seikkailupolun loput osat sekä Advanced Player's Guide. Tuollainen satasen paukku. Tänään lopetin itseni kiusaamisen ja hankin Lamentations of the Flame Princess-paketin Fantasiapeleistä. Kyseinen peli vaikuttaa oikein mainiolta ja inspiroivalta vaikka itse en ole sitä ikäpolvea joka olisi aloittanut roolipelaamisensa "punaboksilla". Nostalgiapaukku joka tapauksessa, inspiroi monella tavalla.

Nyt kun jostain voisi ostaa aikaa, että ehtisi kaikkea pelata ja pelauttaa.

Dragon Age RPG, osa 2

"Here I thought we were getting along so well! I was even going to name one of my children after you - the grumpy one!"
-Alistair, Dragon Age: Origins


Sitaatilla aloittamisesta näyttää tulevan tapa joten olkoon sitten näin. Viime merkintä kertoi Dragon Age-kampanjasta joten jatketaan samasta aiheesta. Garrick, Elora ja Alagosdhor ovat kampanjan hahmot, joista voi lukea edellisestä osasta lisää vaikka kuvaukset eivät tee oikeutusta varsinkaan kahden muun pelaajan hahmoista. Mutta siirrytään itse tapahtumiin.

Toisistaan tietämättä hahmot ovat päätyneet Bannerhovin pikku kylään, joka kerran vuodessa herää eloon. Kylän järjestämät urheilukisat ovat pohjoisessa Fereldenissä hyvin tunnetut ja ne keräävät paljon katsojia mutta myös urheilijoita. Garrick on tullut kisoihin urheilemaan, lajeina pitkänmatkan juoksu ja keihäs. Alagosdhor on tullut paikalle keräämään tietoa ihmisten tavoista mutta aikoo ottaa osaa jousiammuntaan. Elora on määrätty paikalle Maagien Piirin taholta tarkkailemaan mahdollisia kummia tapahtumia. Garrick vie juoksun helposti ja on todistamassa miten nuori dalish-haltia vie jousiammunnan, päihittäen vanhan mestarin näyttävin ottein. Elora tekee tuttavuutta paikalle tulleiden aatelisten kanssa, nuoleskellen mahdollisimman paljon. Kuitenkin häneen huomionsa kiinnittää kauppias Holze, jonka vieraanvaraisuutta haltiamaagi käyttää armotta hyväkseen.

Garrickin keihäskisa ei suju juoksun tavoin mutta Alagosdhor löytää itsensä paini-kilvasta joka muistuttaa enemmän vapaatatappelua kuin painia. Ketteryydellään haltia pääsee aivan finaaliin asti, jossa vastaan asettuu pormestarin järkälemäinen poika. Ottelu venyy mutta Garrickin huutamien ohjeiden avulla Alagosdhor onnistuu voittamaan myös paini-kilpailun. Elora seurasi ottelua myös kauempaa Holzen kanssa, todeten lajin barbaariseksi. Kisojen huipennus on "koripallo" ottelu Barrenhovin ja naapurikylän välillä. [Koripallo muistuttaa rugbyä, tavoitteena saada pallo vastapuolen koreihin, jotka ovat maassa] Kisojen mestareille on varattu vip-aitio aivan Bannerhovin joukkueen pilttuun yläpuolelta, jonne Garrick ja Alagosdhor ovat oikeutettuja pääsemään. Holzen mukana myös Elora pääsee vip-aitioon. Ottelu on tasainen kunnes Bannerhovin ykköstähti pelaaja kolhitaan pelikunnottomaksi ja pelin kulku kääntyy. Garrick ja Alagosdhor päätyvät kentälle pitämään Bannerhovia pystyssä ja kun joukkue on pyytänyt hoitoapua tarpeeksi kauan, Elora siirtyy pilttuuseen pitäen itsensä piilossa mahdollisimman hyvin ja parsii ykköstähden kuntoon. Tämän jälkeen ottelu on Bannerhovin ja kylässä juhlitaan läpi yön.

Illalla kaikki kolme saavat kirjeen kauppias Holzelta, joka pyytää heitä paikalliseen aamuksi, tarkoituksenaan keskustella tarjouksesta, jonka pitäisi miellyttää. Holze kerää kisojen voittajista ja muista mielenkiintoisista yksilöistä saattuetta matkalleen kohti Länsikukkuloita, jonne olisi kolmen päivän matka. Reitin ei pitäisi olla vaarallinen, rosvoista ei ole ollut huolta vähään aikaan mutta koskaan ei kuulemma voi olla liian varovainen. Kaikki kolme hahmoa ottavat työnvastaan, samoin muutama muu paikalle kutsuttu.

Näin päättyi ensimmäinen pelikerta. Hyvin toimiva setti vaikka hahmot eivät toisiaan tunteneet. Pelinjohtaja yllätti hyvin työtarjouksen antajalla, sillä Holze oli omassa listassa viimeinen "yhdistäjä" kolmen hahmon välillä. Seuraavalla kertaa sitten jutustelua Pathfinderista ja käynnissä olevasta Riimuvaltiaden Nousu-kampanjasta.

Dragon Age RPG, osa 1

"For Ferelden!"
-King Caylan, Dragon Age: Origins

Pelilauta.fi sivustolla tuli jo puhuttua Dragon Age RPG-kamppiksesta jossa olen mukavan vaihtelun vuoksi pelaajana. Yksi vakiopelaajistamme halusi kokeilla siipiään pj:nä joten mielelläni annoin tämän mahdollisuuden. Dragon Agen maailma oli meille molemmille tuttu tietokoneen ruudulta, Dragon Age: Origins on läpipelattuna molemmilla. Mukaan saatiin helposti kaksi vakiopelaajaa ja näin pääsimme aloittamaan seikkailun Fereldenissä.

Ensimmäinen osa prosessia oli maailman selventäminen. Tämä osa kuului enemmän pj:lle mutta olin aktiivisesti mukana, koska tätä pyydettiin ja halusin samalla tehdä mahdollisesta "omasta" Fereldenistä samanlaisen kuin pj:mme. Mietimme erilaisia suomennoksia pelin termeille mikä kävi yllättävän helposti. Osa kiitos kuuluu myös Endless Bag of Gamesin MkaYlle, joka jakoi oman kamppiksensa sanastoa meille. Grey Warden kääntyi Harmaaksi Vartijaksi, Chantry Kappeliksi ja Darkspawn pimeydensikiöksi. Samaan prosessiin kuului myös maailman omien sääntöjen ja arvojen määrittely. Esimerkiksi miten Maagien Piiristä maagi pääsee ulkomaailmaan kulkemaan ilman kappeliritari saattuetta? Miten tätä vahditaan? Tästä kyseisestä aiheesta pj:n ja omat näkemykseni erosivat eniten. Lopputulos oli, että maagi pääsee Tornista ulkomaailmaan 1) perhesyiden takia  2) tutkiakseen jotain Piiriä kiinnostavaa aihetta. Molemmat liittyvät yhteen tämän hetkisistä hahmoista. Muitakin tämän kaltaisia pohdittiin mutta niistä olimme selkeästi lähes samaa mieltä.

Seuraavaksi oli edessä suunnittelukerta, ennen hahmojen luomista. Pj ja pelaajat saman pöydän ääressä keskustelemassa siitä mitä peliltä haluttiin, mitä ei haluttu ja myös alustusta pelin lähtökohtiin. Huomasin tämän oikein toimivaksi jutuksi, pystyin helposti miettimään hahmoni peliin sopivaksi ja sain paljon ideoita taustaan ja tavoitteisiin. Tämä tulee vakiojutuksi omiin peleihini. Tässä yhteydessä tulivat myös "talon säännöt" muidenkin pelaajien tietoon olkoonkin, että mitään kovin radikaalia ei ollut luvassa. Hahmonluonnissa saisi heittää toisen rivin ominaisuuksia mutta tämä toinen olisi pakko pitää, kestopisteitä ja manaa heittäessä sama juttu, toisen kerran saisi heittää mutta toinen tulos olisi pakko pitää. Itse pidin tästä, antaa vaihtoehdon ilman mahdollisuutta munchkata/power-pelata, ei sillä että tämä olisi yleinen ongelma peliporukassamme. Näillä puheilla aloimme suunnitella hahmoja, itselläni ja olikin jo idea mielessä kun taas toinen vakiopelaajista ei tiennyt mitään koko maailmasta ennen tätä keskustelua.

Pelistä löytyy kolme erilaista ammattia, soturi, varas ja maagi. Koska toiset pelaajat olivat ottaneet varkaan ja maagin itselleen, jäi soturin rooli itselleni. Vaikka kaikkien roolien täyttäminen ei ole välttämätöntä niin halusin päästä kokeilemaan soturia ja jättää muiden ammattien testaamisen muille. Seitsemästä taustasta valitsin tavallisen fereldeniläisen [ns. vapaan fereldeniläisen], jotka ovat enemmistö Fereldenissä. Näistä peliteknisistä jutuista voin kirjoitella lisää jos joku vaatii.

Garrickista tuli sellainen hahmo, jota en ole pelannut juurikaan. Suoraselkäinen Kappelin oppeja seuraava kaveri, joka ei juokse suoraa vaaraan. Haluaa Harmaaksi Vartijaksi tai edes auttaa heitä, sekä nähdä Orzammarin. Vihollisten tappamista on vältetty viimeiseen asti ja muille ryhmänjäsenille on näytetty kaapin paikkaa näiden sooloillessa, lähinnä hienohelma maagi Eloralle, joka välittää vain omasta kuvastaan peilissä ellei voi hyötyä muista jotenkin. Välttelee paluuta Torniin viimeiseen asti ja koittaa siinä ohessa saada isänsä hengiltä perinnön vuoksi. Tappanut oman veljensä päästäkseen tavoitteeseensa. Alaghosdor [jotain tuonne päin] on dalish-haltioiden heimosta lähetetty tiedustelija jonka tavoitteena on oppia ihmisistä ja välittää tämä tieto heimolleen.

Dragon Age RPG:stä riittää vielä kerrottavaa mutta ehkä tässä vähän alkuinfoa kampanjastamme.

Aloitus

"Remind me to never play poker with GM"

-Darths&Droids

 

Olin pitkään jo miettinyt blogin pystyyn laittamista, juurikin roolipelaamista ja muista harrasteitani käsittelevän blogin. Kun yllä oleva sitaatti ilmestyi eteeni, oli vaikein asia, itselleni kelpaava blogin nimi, jo valmiina joten jäljelle jäisi vain sisällön tuottaminen. Pitkään tuntemani tarve saada purkaa parin roolipelikampanjan luomia ajatuksia, sekä ajatuksia roolipelaamisesta ylipäätään sekä muista harrastuksistani. Vaikka miniatyyripelit ovat olleet noin vuoden "kakkosharrastuksen" osassa niin niistäkin riittänee kirjoiteltavaa, ainakin Blood Bowlista.

Tarkoitus on kirjoitella suomeksi merkintöjä mutta ehkö jossain vaiheessa pari englannin kielistä merkintää eksyy mukaan. Pidetään ensimmäinen merkintä asiallisissa mitoissa, lyhyesti siis Blue_Hill ja hänen bloginsa pääsisällöt olivat tässä.

Pahoittelut karmeasta skinistä, pitää tähän panostaa hetki lisää.